Lasket kalorit säntillisesti ja treenaat hullun lailla. Silti rasva ei pala. Samaan aikaan vähän syömisiään siistinyt ja muutaman suklaapatukan väliin jättänyt kaverisi laihtuu silmissä. Toinen ystäväsi taas mättää huoletta pitsaa -silti hoikkana säilyen. Mistä on kyse?
Tänään käsittelen aihetta, joka tulee säännöllisesti vastaan personal training- ja ravintovalmennus -asiakastyössäni. Monet asiat painonpudotuksessa ja rasvanpoltossa ovat matemaattisia. Mutta täysin matemaattisia kaikki asiat eivät kuitenkaan ole. Kuten esimerkiksi se, että usein ei välttämättä laihdu, vaikka pitäisi laihtua. Tai liho, vaikka pitäisi lihota. Tutkittu tieto selittää myös tätä ilmiötä hyvin, vaikka sitä koskevat havainnot, väitteet ja uskomukset ovat usein melko värittyneitä.
Laihtuminen (tai tässä tapauksessa oikeammin rasvan väheneminen kehosta) vaatii aina negatiivista energiatasapainoa, eli pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Mutta se, että eri ihmiset vastaavat eri tavalla tähän välttämättömään energian vähentämiseen, on ollut tutkijoille tuttu asia jo vuosikymmeniä. Myös viime aikoina tutkijat
ovat jälleen löytäneet lisätodisteita siitä, että sama laskennallinen energiavaje
ei laihduta jokaista samalla tavalla.
 |
| Kuva 1. Vaaka ei aina liiku oikeaan suuntaan. Junnauksen takana voi olla monia syitä. Osaan niistä on helppo vaikuttaa. Osaan ei. |
Aineenvaihdunta mukautuu syötyihin kaloreihin
Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa tarkkailtiin 12
ihmistä, jotka söivät täysin kontrolloidusti samat sapuskat ja joiden
energiankulutusta tarkkailtiin eristetyissä olosuhteissa. Joukosta erottui
ihmiset, joiden aineenvaihdunta –eli yksinkertaistettuna energiankulutus levossa- hidastui, kun he
söivät alle kulutuksensa. Toisilla aineenvaihdunta ei hidastunut juuri
lainkaan.
Jos ihminen syö vähemmän, mutta samalla energiankulutus
tippuu, ei rasva lopulta pahemmin sula. Tämä efekti näkyy karusti käytännössä,
kun syömisiä siistitään: osa ihmisistä laihtuu silmissä, vaikka heillä ei ole
käytännössä edes nälkä. Toisilla taas painonpudotus on ahkerasta aherruksesta
huolimatta tuskallisen hidasta ja nälkä tuppaa olemaan jatkuva seuralainen.
Tämän ilmiön takia kannattaa myös suhtautua varauksella yksittäisiin kommentteihin siitä, kuinka "tarkasti" tai "rennosti" tulee syödä laihtuakseen. Joskus nämä helpoiten laihtuvat ilmoittavat parin pikku muutoksen johtavan valtavaan painonpudotukseen ja heikommat "laihdutus-geenit" omaavat kokevat homman olevan sula mahdottomuus. Kumpikaan ääripää ei yleensä kuvaa todellisuutta kovin hyvin.
Toiset lihovat nopeammin, toiset voivat syödä mitä vaan lihomatta
Sama ilmiö toistuu, kun energiansaantia lisätään. Edellinen
tutkimus sisälsi myös jakson, jossa energiaa lisättiin reilusti yli kulutuksen.
Edelleen porukasta erottuivat he, joilla energian lisääminen ei juuri
kiihdyttänyt aineenvaihduntaa sekä porukka, jolla se kiihtyi todella paljon.
Kun energiansaanti lisääntyy, mutta aineenvaihdunta ei juuri kiihdy, suurempi
osa tästä lisäenergiasta päätyy talteen rasvasoluihin ja ihminen lihoo. Toisille
niitä lomakiloja kertyy, toisille ei.
Tutkijat ovat havainneet tämän efektin jo kauan sitten. Kun
ihmisille syötettiin 1000 ylimääräistä kaloria 83 päivän ajan, porukka lihoi
keskimäärin 8,1 kg. Porukan vähiten lihoneen paino nousi kuitenkin vain 4,3
kiloa ja eniten lihoneen 13,3 kiloa. Ero ääripäissä oli siis 9 kiloa kolmen
kuukauden aikana. Osa meistä siis todella pystyy syömään ”mitä vaan” juurikaan
lihomatta. Toisilla keho tuntuu varastoivan kaiken mahdollisen. Geenit
vaikuttavat taustalla, sillä kaksosilla lihominen oli tässä tutkimuksessa
samankaltaista.
 |
| Kuva 1. Kun ihmisiä lihotetaan tarkoituksella, toiset keräävät ylimääräiset kalorit helpommin rasvaksi. Kaksosilla (samanlaiset geenit) muutokset ovat samankaltaisia (Kuva Bouchardt ym. 1990). |
Kannattaako sitten edes pyrkiä painonpudotukseen?
Vaikka toiset meistä ovat onnekkaampia niin laihtumisen kuin
lihomisherkkyyden suhteen, voi käytännössä jokainen meistä vähentää kropasta rasvaa terveellisillä elämäntavoilla. Vähemmän onnekkailla tämä vaatii tarkempaa
otetta syömiseen ja liikuntaan, sillä paino ei heillä välttämättä putoa yhtä
paljon ja tasannevaihe saattaa tulla aikaisemmin vastaan. Mutta silti systemaattisella tekemisellä pääsee yleensä aina eteenpäin myös tältä tasanteelta. Itseään ei kannata missään tapauksessa rajoittaa liikaa vetoamalla syihin, joihin ei itse voi vaikuttaa! Vaikka kyse on osittain geeneistä, jäljelle jää valtava määrä tekijöitä, joihin voimme vaikuttaa!
Tämä ilmiö on vain yksi monista painonpudotukseen ja rasvanpoltoon liittyvistä, joskus hieman mutkikkaistakin kommervenkeista. Joka tapauksessa: Se, että et laihdu EI todellakaan välttämättä ole saamattomuutesi tai laiskuutesi syy. Takana voi olla tämä+muutama muu tyypillinen tekijä. Lopullisten syiden kartoitus ja kehityksen käynnistävien toimenpiteiden laatiminen tapahtuu yleensä parhaiten tilanne yksilöllisesti kartoittamalla. Joten mahdollisuuksiin keskittymällä eteenpäin!
Kirjoittelen painonpudotuksen matemaattista puolta herjaavista aiheista lisää tässä joulukuun aikana ja avaan niistä myös asiakastyössäni vastaantulleita esimerkkejä. Parhaiten pysyt mukana TH-Valmennuksen facebook-sivujen kautta.
Mukavaa päivää!
PT-Timppa
Lähteet
Reinhardt ym. 2015. A Human Thrifty Phenotype
Associated With Less Weight Loss During Caloric Restriction. Diabetes. Published ahead print
11.5.2015.
Bouchardt
ym. 1990. The response to overfeeding in indentical twins. The new England
journal of medicine. 21:322.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti