Lihaksen lämpötilan muuttamista kylmällä, kuumalla tai niitä
vaihtelemalla käytetään usein palautumisen edistämiseen. Kylmä hillitsee
harjoituksen jälkeistä lievää tulehdusreaktiota, supistaa verisuonia
kylmennettävällä alueella ja lievittää kipua. Lämmöllä taas on jotakuinkin
päinvastaisia vaikutuksia. Kylmä ja kuuman vuorottelu taas saa aikaan ainakin
jonkinlaisen pumppumekanismin, joka saattaa esimerkiksi nopeuttaa veren
maitohappopitoisuuden palautumista lepotasolle. Hoidot toteutetaan usein kylmää
ja kuumaa vettä käyttämällä.
Sekä kylmän että kylmän ja kuuman vuorottelemisen on
havaittu vähentävän lihasten kipeytymistä, mutta jälleen kerran niiden vaikutus
esimerkiksi maksimivoiman palautumiseen harjoituksen jälkeen on selkeästi
heikompi kuin vaikutus esimerkiksi lihasten kipeytymiseen. Lihaskipua harjoituksen jälkeinen
kylmävesihoito vähentää noin viidenneksen. Kylmähoito tehostaa mahdollisesti
nopeusvoiman palautumista hieman tehokkaammin kuin maksivoiman palautumista,
johon vaikutukset ovat heikot (Leeder ym. 2011).
Kylmähoidoilla ja kylmää sisältävillä kontrasti-kyvyillä voi
siis hillitä kipua ja tulehdusreaktioihin liittyviä tekijöitä. Tämä saattaa
esimerkiksi lievittää kipua ja auttaa rankasta, koko päivän tai muutaman päivän
kestävästä harjoitusrupeamasta.
Kylmähoito -kylmää kyytiä lihasten kehittymisestä haaveileville?
Pitkällä aikavälillä ja jatkuvasti käytettyinä kylmähoidot saattavat kuitenkin
hidastaa kehittymistä. Esimerkiksi 6 viikon aikajaksolla kylmähoidon
yhdistäminen voima- ja kestävyysharjoitteluun, jokaisen harjoituksen jälkeen,
hidasti kehittymistä verrattuna tilanteeseen, jossa sitä ei käytetty (Yamane
ym. 2006). Jokaisen treeni jälkeen siis ei ole syytä hypätä kylmätankkiin tai
–altaaseen palautumiset edistämään, sillä kokonaisvaikutus palautumisen ja kehittymisen kannalta saattaa olla negatiivinen.
Kuva 1. Kylmä on paikallaan tietyissä tilanteissa, Jokaisen treenin jälkeen sitä ei liene syytä käyttää. (kuva davidmurdochblog.wordpress.com) |
Maagisesti toimivia palautumismenetelmiä ei oikein näytä
olevan olemassa. Itse asiassa kylmä ja kylmän ja lämpimän vuorottelun vaikutus
objektiivisesti mitattuun palautumiseen (ei lihaskiputuntemuksiin yms.
subjektiivisiin eli itse koettuihin palautumismuuttujiin) on lyhyellä, 1-14
vuorokauden aikavälillä heikko. Monet menetelmistä kuitenkin vaikuttavat itse
koettuun, subjektiivisen palautumisentunteeseen. Tämä voi olla hyvä ja huono
asia, sillä palautumisen perusmääritelmä kuitenkin on suorituskyvyn palautuminen kuormitusta edeltäneelle tasolle tai sen yli:
”Valepalautumisen” plussat: Aloitetaan positiivisista tekijöistä. Jos treenaaja kokee
itsensä palautuneemmaksi, lihaksensa vähemmän kipeiksi ja ”fiiliksensä”
paremmaksi, tämä saattaa tehostaa sekä treenimotivaatiota että
pystyvyydentunnetta ja itseluottamusta harjoituksessa. Näin urheilija saattaa
myös selvitä paremmin läpi esimerkiksi haastavasta kilpailu- tai
pelikokonaisuudesta tai kehotreenaaja haastavasta treeniviikosta. Lisäksi pienempi lihasarkuus tai turvotus voi
mahdollistaan paremman suoritustekniikan. Kylmä saattaa olla myös hyvin hyödyllistä harjoitusvalmiuden palauttamiseen melko tiheästi toistetuissa suorituksissa, tietynlaisessa kilpailutilanteessa tai harjoitusten "ryppäässä".
”Valepalautumisen” miinukset: Itse koetun palautumisen tehostumisessa on myös huonoja
puolia. Jos lihas tuntuu palautuneemmalta kuin se itse asiassa onkaan,
treenaaja saattaa altistaa kehonsa treenikuormille, joista se ei kunnolla
palaudu. Lähes jokaisen menetelmän kohdalla on olemassa epäsuhta itse koetun ja
”oikeasti” mitatun palautumisen (kuten voimatuoton palautuminen) suhteen.
Näyttää siis siltä, että kipu, jäykkyys ja turvotus lihaksista ovat
jonkinlaisia ”kehon kuuntelua” auttavia signaaleja ja palautumismenetelmien
aggressiivinen käyttö ikään kuin kiertää tätä sisäänrakennettua systeemiä.
Lisäksi esimerkiksi tulehdusreaktioiden (joihin esimerkiksi
lihasarkuus ja – turvotus osittain liittyvät) liika lievittäminen
palautumismenetelmillä saattaa hidastaa kehittymistä, sillä nämä reaktiot ovat
kehittymisprosessille olennaisia (Yamane ym. 2006). Näiden reaktioiden
liialliseen hillitsemiseen liittyvät seikat ja niiden järkevyys on ollut viime
vuosina kartalla myös tulehduskipulääkkeiden käytön tai
antioksidantti-vitamiinien, kuten C-vitamiinin, mega-annoksien
kyseenalaistamisen kautta.
Palauttavaa keskiviikkoa!
PT-Timppa
Käynnistä kehitys: www.th-valmennus.com
Pysy ajan tasalla Facebookissa
Optimoi voimantuotto- koulutusseminaari Tampereella 7. ja 8.3. Tule mukaan oppimaan!
Pysy ajan tasalla Facebookissa
Optimoi voimantuotto- koulutusseminaari Tampereella 7. ja 8.3. Tule mukaan oppimaan!
Lähteet:
Leeder ym.
2012. Cold water immersion and recovery from strenuous exercise: a
meta-analysis. British Journal of Sports Medicine. ;46:233–240.
Yamane ym.
2006. Post-exercise forearm and flexor muscle cooling attenuates endurance and
resistance training effects on muscle performance and circulatory adaptation.
European Journal of Applied Physiology. 96(5):572-580.
2 kommenttia:
Moi Timo!
Oletko postannut aikaisemmin C-vitamiinin vaikutuksesta lihaskasvuun/palautumiseen tai osaisitko linkata hyvän tutkimuksen? Syön itse näin flunssakaudella 1mg C-vitamiinia päivittäin (tosin ruokailun yhteydessä, en treenin yhteydessä, minulle jäi vähän epäselväksi, olikohan tämä ollut se tutkittu yhteys?). Vaikkakaan en sitä lihaskasvun tehostamiseksi vuoksi pois jättäisikään, on ilmiö mielenkiintoinen :)
Terkuin vanha asiakkaasi Elina
Moi Elina! Tuossa esim. yksi tuore, joka viittaa siihen suuntaan:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Vitamin+C+and+E+supplementation+alters+protein+signalling+after+a+strength+training+session%2C+but+not+muscle+growth+during+10+weeks+of+training
Lähetä kommentti