Eräänlainen vammoja ehkäisevä liikkuvuus-, tukilihas – ja
liiketaitoharjoittelu (pre-habilitation vs. re-habilitation eli kuntoutus), on
eräs tervetulleimmista 2000-luvulla fysiikkavalmennuksessa ja 2010 –luvulla jo
monien kuntoilijoidenkin harjoittelussa läpilyöneistä seikoista. Tässä luukussa
heitän tästä aiheesta muutaman ajatuksen.
Innostuin kovasti ko. aiheesta 2000-luvun alussa. Kuten innostuksen vallassa helposti käy, nopeasti kävi niin, että valmennettavani tekivät vähintään
10-20 pre-hab, aktiiviverra- ym –liikettä per harjoitus. Vuosien varrella ko. tekemisen rooli
on kuitenkin ohjelmissani jatkuvasti vähentynyt. Miksi? Nopeasti kommentoituna
siihen on pari keskeistä syytä.
 |
| Kuva 1. Kiertäjäkalvosimen harjoittamisella on omat käyttöpaikkansa. Ehdoton välttämättömyys jokaiseen tilanteeseen se ei ole. |
- Osa ko. liikkeiden hyödyistä on saavutettavissa
hyvin perustavanlaatuisilla harjoitteilla. Jo 2000-luvun puolella aloin miettiä
esimerkiksi eristetyn kiertäjäkalvosinharjoittelun välttämättömyyttä, vaikka
niistä on tehty 1) lämmittelyvälttämättömyys, 2) ehjänäpysymis-välttämättämyys
ja 3) lennokkaimmissa tarinoissa väitetty kohottavan tolkuttomasti voimatasoja
esim. penkkipunnerruksessa. Osittain se tapahtui erään tutkimusartikkelin,
jossa todettiin tavallisten kuntosaliharjoitteiden kehittävän
kiertäjäkalvosinlihasten voimaa yhtä paljon kuin eristetyn treenin (Giannakopoulos
ym. 2004). HUOM. Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia, korostan sanaa
”välttämättömyyttä”. Tarve niille saattaa joskus olla, itsekin käytän niitä
asiakkaillani vaihteleviin tarkoituksiin toisinaan. Olkapäävammojen ehkäisyssä voimailuliikkeiden pettämätön tekniikka ja
hallinta sekä järkevä nousujohteisuus ovat kuitenkin ensisijainen seikka.
- Liikkeet eivät hyödytä mitään, elleivät liikemallit ja esimerkiksi tukilihasten voima siirry varsinaisiin suorituksiin. Näen todella usein ihmisten tekevän esim. keskivartalon ja lantionalueen hallinta- ja aktivointitreeniä, ”koska niitä on hyvä tehdä”, ja heti perään suorittavan esimerkiksi muotiliike lantionnostoa tangolla (glute bridge enklannista tykkääville) niin, että alaselkä matkustaa kovaa, kovaa vauhtia kohti kattoa, valtavalle kaarelle mennen. Hallitusti tehtynä ja pakara- sekä keskivartaloa-aktivaation keskittyen lantionnosto taas hoitaisi sekä pakara-aktivoinnin että keskivartalon hallinnan samalla kertaa. Ensin mainitulla tavalla aktivaatioharjoitteet ovat täyttä ajanhukkaa, sillä ne eivät tuo mitään hyötyä käytäntöön.
Tässä muutama pohdinnan paikka näistä harjoitteista, niillä
on toki paikkansa ja ne ovat ehdottomasti työkaluja, joita kannattaa käyttää
sellaisessa tilanteessa, mihin ne sopivat. Mutta perusteluksi ei tässäkään
tapauksessa riitä, että ne ”ovat tosi hyviä juttuja” ja ”niitä pitää tehdä”.
Jep, lähden tästä foam rollauksen kautta tekemään rintarankaa
avaavaa liikettä. Koska tarvitsen niitä ja ne hyödyttävät minua istuttuani
tässä kirjoittamassa tätä!
Huomenna jatketaan taas!
PT-Timppa
Giannagopoulos ym. 2004 Isolated vs complex exercise in strengthening th rotator cuff muscle group. Journal of Strength and Conditioning Research, 2004, 18(1), 144–148
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti