Joulukalenteri luukku 1. 3 pettämätöntä periaatetta treeniviikon suunnitteluun

Moikka!


Se on juhlavuosi! Tervetuloa 10. joulukalenterini pariin!

Paljon on tapahtunut sitten 2008, kun päätin ensimmäisen kerran, silloin 7 vuotta PT- ja valmennushommaa tehneenä, kirjata 24 päivää putkeen ylös asioita harjoittelusta, ruokavaliosta, liikuntatieteestä ja myös hieman yleisestä ajatusmaailmasta, joka liittyy treenissä kehittymiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen yleensäkin.

Nyt on vuorossa 10. peräkkäinen setti, josta löydät 24 luukkua juurikin näistä asioista. Mutta aavistuksen erilaisella tatsilla kuin edellisinä vuosina..

Tulet kenties näkemään vähemmän suoria tutkimusreferaatteja. Sitäkin enemmän pyrin tarjoamaan sinulle ”hiljaista tietoa” ja 23 000 face-to-face PT-treenin ja 17 vuoden aikana OIKEASTI kenttätestattuja menetelmiä, tekniikoita, periaatteita ja "kikkojakin", joita voit käyttää heti treenisi (tai asiakastyösi, jos olet liikunta-alan ammattilainen) edistämiseen.

Takaa kehittävä harjoittelu suunnittelemalla treeniärsykkeesi oikeaan paikkaan

Tästä pääsemmekin aasinsillalla ensimmäisen luukun aiheeseen. Eli siihen, miten suunnittelet treeniviikon niin, että takaat itsellesi mahdollisimman laadukkaan treenin. Sillä kehittyminen on kiinni säännöllisesti toistuvista, laadukkaista ja koko ajan laadukkaammista treeneistä -treeniärsykkeistä.

Siksi kiinnitän treenin laatuun ja sen jatkuvaan parantamiseen asiakkaillani valtavan paljon huomiota. Treenin laatua voit parantaa hengästyttävän pitkällä listalla asioita, mutta..

..Olennaista on, että satsaat treenin laatua parantaviin keinoin tietyssä tärkeysjärjestyksessä. Ja ensimmäinen niistä ei ole optimaalisen laturijuoman hankkiminen. Ei, vaan olennaisinta on ajoittaa treeniärsyke oikein. 

Oletan aluksi pari seikkaa. Oletan aluksi, että treeniärsykkeesi voi tutkitusti ja fysiologinen perustieto huomioiden saada aikaan kehitystä. Toiseksi käsittelen treeniärsykettä esimerkin ja aiheen rajaamisen vuoksi enemmän voima/lihasmassa -treenin näkökulmasta. Silti periaatteet pätevät omalla tavallaan myös kestävyystreeniin.

En väitä, että esittämäni periaatteet ovat ainoita toimivia periaatteita. Mutta väitän, että ne ovat toimivia ja ovat saaneet aikaan jopa hämmästystä herättäviä tuloksia erilaisilla asiakkailla noviiseista huippu-urheilijoihin. Olen välillä harvinaisen tyhmä jätkä, mutta kovaan päähän on 17 vuotta aamusta iltaan valmentamalla tarttunut seuraavat periaatetta J

1. Varmista, että tärkeän harjoituksen edellä on aina lepopäivä tai hyvin matalatehoinen harjoitus 

Pyrin lähtökohtaisesti siihen, että kovatehoisen voima- tai lihasmassatreenin alla on joko 1) lepopäivä tai 2) hyvin matalatehoinen treeni, kuten lyhyt peruskestävyystreeni tai huoltava harjoitus. Määrittelen "lyhyen" peruskestävyyden 30-60 min tasoon, riippuen harjoittelijan treenitaustasta ja suorituskyvystä. Sitä pidemmät treenit vaikuttavat merkittävästi yhteen palautumisen osa-alueeseen, eli energiavarastojen palautumiseen, vaikka teho olisikin matala.

Kovatehoiset ja tavoitteen kannalta keskeiset treenit tulisi siis tehdä aina mahdollisimman "tuoreessa" tilassa. Erilaiset "kuoppaan treenamiset" tai "over-reaching" -syklit eivät oikeasti ole hyvä juttu 97,5% treenaajista, vaan olisi hyvä, että pystyt lähtemään treeniin hyvin palautuneessa tilassa ja energisellä fiiliksellä. Lopetin itse niiden käytön valmennuksessa jo 2000-luvulla.

Kuva 1. Urheilija-asiakkaani tekemässä voima-nopeus -harjoitusta. Kehittävät harjoitukset kannattaa tehdä parhain mahdollisin voimavaroin, riippumatta tavoitteesta. Yllättävänkään kehittyneen harjoittelijan ei kannata tehdä pahemmin "jumitreenejä", riippumatta tavoitteesta. Jumit ehkäiset fiksulla viikkorakenteella ja esim. kevyillä viikoilla (ja juuri tässä järjestyksessä). 

Näin fyysiset ja psyykkiset voimavarasi tehdä treeni ovat mahdollisimman hyvät. Vaikkapa koko kehon harjoittelussa tämä onnistuu yleensä hyvin, sillä treeniä on maksimissaan 3 kertaa viikossa. Silloin  lähtökohdaksi riittää, että salien välissä on aina vähintään yksi lepopäivä.

Jos (ja usein kun) kovatehoisia treenejä on enemmän kuin 3, minun matikallani jokaisen väliin ei mahdu lepoa tai kevyttä päivää. Siitä pääsemme seuraavaan periaatteeseen..

2. Tee maksimissaan kaksi kovatehoista treeniä peräkkäin

Tämä sääntö on palvellut minua valmennuksessa mainiosti jo toista kymmentä vuotta. Sääntö tarkoittaa sitä, että vaikkapa sitä, että peräkkäin tulee maksimissaan kaksi JOKO eri lihasryhmille suuntautuvaa kovatehoista treeniä TAI kaksi eriominaisuuksia kovatehoista treeniä. Vaikkapa maanantaina saliharjoitus ja tiistaina kovatehoinen kestävyysharjoitus, kuten vauhtikestävyystreeni, maksimikestävyystreeni, HIIT-treeni (joka on useimmiten teorettisemmin tarkasteltuna joko maksimikestävyyttä, kestovoimaa tai nopeuskestävyyttä, rakenteesta riippuen) tai ryhmäliikunta.

Tämä periaate on tärkeä, sillä kyse on myös säätelyjärjestelmien, eli hermoston ja hormonaalisen järjestelmän palautumisesta. Vaikka  esimerkiksi eri lihasryhmät olisi aseteltu viikkoon niin, että niiden välillä olisi reippaasti lepopäiviä, elimistösi väsyy kovasta treenistä yleisellä tasolla. Ei siis riitä, että mietit palautumista ainoastaan paikallisella lihasryhmätasolla. Sitten herääkin kysymys..

Mitäs, jos kovatehoisia treenejä on enemmän kuin 4 viikossa? Silloin on pakko tehdä enemmän kuin 2 kovatehoista treeniä putkeen?

Jep, näin on. Ja jälleen, säännöt ovat voimakkaimmillaan silloin, kun tietää spesifit paikat, joissa ne voi rikkoa tai "kiertää". Jos asiakkaani treenaa vaikkapa 5 –jakoisella ohjelmalla (mikä on melko harvinaista) tai tekee vaikkapa 3 jakoisen treenin 5 kertaa viikossa, tämä homma pitää huomioida:

Silloin huolehdin, että esimerkiksi kahden peräkkäisen ison lihasryhmäpäivän jälkeen vuorossa on päivä, jossa pumppaillaan vaikkapa kevyemmin olkapäitä, esimerkiksi puhtaasi vipunostoliikkeillä. Tällaisen treenin kuormitus hermostolla ja hormonaaliselle järjestelmällesi on olemattoman pieni verrattuna vaikkapa kovaan jalkatreeniin tai rinta-selkä –päivään.

Kuva 2. Asiakkaani Mari valmistautuu 62,5 kg penkkinostoon. Kyseessä on kovatehoinen ja elimistöä kokonaisuutena kovaa kuormittava treeni. Tee niitä maksimissaan 2 päivänä peräkkäin. Sitten on aika antaa hermoston ja hormonaalisen järjestelmän huilia. 

Ok, näillä prinsiipeillä voit taata sen, että kroppasi on aina hyvässä tilassa tekemään kehittävän, laadukkaan harjoituksen. Joko nyt päästään hifistelemään verryttely-mobbailuilla tai -herättelyillä? Tai latureilla, introilla ja palautumisjuomilla? Ei vielä, vaan..

3. Pidä vähintään yksi lepopäivä, joka on oikeasti lepopäivä 

Tämä on hieman klisee.. tiedä sen :) Eikä tämä klisee yksin riitä fiksun treeniviikon suunnitteluun. Sillä jos edelliset periaatteet eivät toteudu, tämän päivän aikana kroppasi ei pysty kompensoimaan tilannetta ja palautumaan edeltävästä rääkistä.

Mutta tämä päivä on tärkeä varaventtiili palautumiselle. Noudatan tämänkin päivän kanssa muutamia prinsiipejä. Usein minulta nimittäin kysytään, "Mitä lepopäivänä saa tehdä". No, tämähän on vapaa maa ja saat tehdä kaikkea, mikä ei riko lakia.. Mutta jos haluat kehittyä.. Silloin suosittelen seuraavaa:

1) Treenisi tai muu tekemisesi ei aiheuta lihasvaurioita. (esim. kovatehoinen "höntsäpeli", erityisesti tottumattomalla aiheuttaa niitä)

2) Tekemisesi ei aiheuta kovia hormonaalisia vasteita (esim. hyvin paljon "hapoille" vetävät treenit aiheuttavat niitä)

3) Tekemisesi ei kuluta merkittävästi kropan energiavarastoja (esim. matalatehoinen ja pitkäkestoinen tekeminen aiheuttaa kuluttaa niitä, vaikka se ei esimerkiksi pahemmin "rikkoisi" kudoksia)

Jos halua lukea tarkemmin tästä fysiologisesta määritelmistäni ja tarkastaa, ovatko lepopäiväsi oikeasti lepopäiviä, lukaise tämä juttuni.

Tämän päivän olisi hyvä sisältää myös mahdollisimman paljon henkistä palautumista. Toisin sanoen kiireetöntä olemista ja itselleen rentouttavien asioiden tekemistä. Kunhan ne eivät mene tuohon kolmen "kielletyn" jutun alle.

Aina ei eletä täydellisessä maailmassa -silloin pitää säätää enemmän 

Olen kuluneen valmennusvuoden aikana tehnyt useita menestyksekkäitä valmennusprojekteja erittäin paljon treenaavien kilpa-urheilijoiden ja liikunta-alan ammattilaisten kanssa, jotka ohjaavat jopa toista kymmentä tuntia liikuntaa viikossa. Näissä tilanteissakin voi saada todella hyviä tuloksia. Silloinkin harjoitusten sijoittelu noudattaa pitkälti samoja periaatteita kuin edellä. Mutta ääritapauksissa pitää a) säätää pilkun tarkasti harjoituksen paikkaa ja kuormittavuutta ja b) joskus joutuu tekemään kompromisseja ”unelmamaailman” tilanteesta parhaaseen saatavilla olevaan vaihtoehtoon.

Näissä tilanteissa myös ärsykkeen "koko", eli vaikkapa salitreenissä  (harjoituksen kokonaismäärä vaikuttaa säätelyjärjestelmien kuormitukseen) ja intensiteetti (energiantuottojärjestelmät huomioitava ja niistä tultava isoa kontrastia ”uuvuttavaan” tekemiseen) Myös kehonkuuntelu on äärimmäisen tärkeää.


Hyvän ärsykkeen jälkeen kehittyminen käyntiin! 

Kun nämä jutut ovat aluksi kunnossa, on aika mietiskellä vaikkapa verryttelyn yksityiskohtia tai valmistavan ja palautauttavan ravitsemuksen viilaamista optimaaliseksi. Näistä yksityiskohdista tulet kuulemaan reippaasti lisää tässä kalenterissa. Avaan esimerkiksi 24/7 -palautumiskello -käsitteeni, jonka avulla varmistan, että kova voimaharjoittelu jopa energiavajeessa saa aikaan seuraavia fiiliksiä:

"Voimatasot ovat dieetin aikana menneet jopa eteenpäin, mikä on loistavaa! Leuanvedon treenit kulkevat tällä hetkellä kuin unelma ja sarjaennätyksiä on kyseisessäkin liikkeessä tullut parin viime viikon aikana tehtyä. Ja vieläkään ei ole tarvinnut tinkiä treeneissä volyymistä tai intensiteetistä. Tuntuu, että virtaa riittää treeneissä ja palautuminen on loistavalla tasolla. Fiilis on jatkuvasti hyvä ja oikeastaan vielä ei ole edes tuntunut, että tässä dieetillä ollaan, kun treeni kulkee!"

Yhteenveto

• Varmista, että teet tavoitteesi kannalta tärkeimmät harjoitukset palautuneessa tilassa, lepopäivän jälkeen tai lyhyen matalatehoisen / huoltavan päivän jälkeen. Tämä on aivan keskeinen tekijä, kun lähdetä parantamaan supervoimakasta kehittymis-asetta, eli harjoittelusi laatua.
• Varmista, että treeniohjelmassasi maksimissaan 2 kovatehoista ja elimistöä voimakkaasti kuormittavaa treeniä peräkkäin. Niiden jälkeen tulisi aina olla joko lepo, matalatehoinen / huoltava harjoitus, tai kropan säätelyjärjestelmiä (hermosto ja hormonaalinen järjestelmä) hyvin vähän kuormittava treeni. Jos kovatehoiseksi luettavia treenejä on enemmän kuin 4-5, mieti jo vakavasti, kannattaisiko harjoittelun rakennetta muuttaa, jotta elimistön säätelyjärjestelmäsi, eli hermosto ja hormonaalinen järjestelmä, palautuisivat paremmin.
• Pyhitä yksi lepopäivä viikkoon. Katso, että se on fyysisesti ja henkisesti mahdollisimman palaututtava ja "rento". Tämä periaate ei yksin riitä, mutta on tehokas palautumisen ja ennen kaikkea kehittymisen "varaventtiili". 

Muuten.. huomenna käsittelen erästä suosittua ja tietyissä piireissä hyvinkin suosituksi noussutta treenimenetelmää, joka on osoittautunut hieman hypeään heikommaksi sekä "kenttätestauksessani" että nyt myös tutkimuslabran puolella.. Huomenna selviää, mistä treenimenetelmästä on kyse..


Huomenna jatketaan!

Timo

Käynnistä kehitys NYT: www.th-valmennus.com 

Haluatko vielä luukkujakin syvemmälle? https://www.th-valmennus.com/timo-sisapiiri

Onko lepopäiväsi oikeasti lepopäivä? Tässä 3 tarkistuskriteeriä

Treenikalenterissa lukee lepopäivä. Mitä silloin tulisi tehdä, tai oikeastaan olla tekemättä? Kun treenikärpänen on puraissut kunnolla, lepopäivänä nimittäin tekisi kovasti mieli mennä tekemään kaikenlaista.

Harjoitusten ja koulutusteni yhteydessä minulta kysytään usein, millainen lepopäivän pitäisi oikein olla? Entä voiko lepopäivänä tehdä jotain kevyttä harjoittelua?

Pyrin seuraavassa määrittelemään tätä asiaa, kolmen kohdan mallilla, joka perustuu hermo-lihas-endokrinisen järjestelmän, eli lihasten ja niiden toimintaa säätelevien säätelyjärjestelmien toimintaan ja niiden kuormittumiseen, tai oikeastaan tässä tapauksessa niiden kuormittamisen välttämiseen. 

1.       Tekeminen ei aiheuta lihasvaurioita. Eräs lepopäivän tarkoituksista on auttaa lihaksia palautumaan mahdollisimman hyvin kehittymisen kannalta usein hyvin tarpeellisista mikrovaurioista, joita treeni niihin aiheuttaa. Silloin lisävaurioiden hankkiminen lihakseen ei edistä palautumista. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi nopeus- ja nopeusvoimaharjoittelu, voimaharjoittelu kuntosalilla ja kovatehoiset jumpat ja lenkit, HIIT-treeni ja sellainen matalatehoisempi liikunta, johon et ole tottunut. Esim. kevytkin hölkkä voi kipeyttää lihaksesi, jos et ole juossut kuukauteen. Toinen sudenkuoppa tässä voivat olla kovatehoiset, taitopainotteiset suoritukset, kuten vaikkapa tietyt voimisteluliikkeet. Niissä lihaksiin ja jänteisiin voi kohdistua yllättävän suuria kertavoimia, jotka aiheuttavat lihasvaurioita. Nämä aktiviteetit ovat usein yhteydessä kovaan hermostolliseen käskytykseen. Sitä on syytä siis välttää, antaen huilitauko myös hermostolle. Olkoonkin, että hermosto ja lihakset, eli hermolihasjärjestelmä palautuvat yhdessä, toisiinsa positiivisesti vaikuttaen -eivät erikseen erillisessä ajassa, vaikka niin joskus kerrotaan olevan.

Kuva 1. Kovatehoinen harjoittelu aiheuttaa lihassoluvaurioita. Lepopäivänä niitä ei tule hankkia lisää, vaan pyrkiä palautumaan niistä 

2.       Tekeminen ei aiheuta merkittäviä hormonivasteita. Hormonaalinen säätely vastaa pitkälti kehomme valmiudesta tehdä tehokasta harjoittelua. Merkittäviä hormonivasteita aiheuttavat kovatehoiset, anaerobiset ja maitohapolliset harjoitukset, kuten rankat kuntosalitreenit, HIIT –treenit ja kovatehoiset pallopelit. Myös matalatehoinen kestävyysliikunta aiheuttaa hormonivasteita. Sekä anabolisten (rakentavien) hormonien että katabolisten (energiavarastoja liikkeelle laittavien) hormonien pitoisuudet veressä nousevat. Tätä kannattaa välttää lepopäivänä. Myös immunologinen järjestelmä on läheisessä vuorovaikutuksessa hormonaalisen järjestelmän kanssa. Edellä mainitut harjoitukset haastavat myös immunologista järjestelmää, joten senkin on hyvä antaa levätä lepopäivänä.

Kuva 2. Kuormittavat voimaharjoitteet aiheuttavat erittäin ison hormonivasteen. Tässä tapauksessa kyykky ja jalkaprässiharjoitteet ovat nostaneen erittäin merkittävästi veren kasvuhormonipitoisuutta. Huom, ero kyykyn hyväksi ei automaattisesti ole näin iso. Lepopäivänä kannattaa välttää kuormitusta, joka aktivoi voimakkaasti hormonaalista järjestelmää. Siksi myös henkistä stressiä kannattaa välttää.  (Kuva Shaner ym. 2013). 

3.       Tekeminen ei kuluta merkittävästi kehon energiavarastoja. Kovatehoinen, pitkähkö aerobinen treeni tai määräpainotteinen salitreeni saattavat vähentää lihasten glykogeeni- eli lihassokerivarastoja jopa kymmeniä prosentteja. Lepopäivänä näiden varastojen tulisi täyttyä. Sama koskee lihasten sisäisiä rasvavarastoja. Ne kuluvat erityisesti pitkäkestoisessa kestävyystyyppisessä tekemisessä. Tankkaa näitä varastoja syömällä riittävästi hiilihydraattia ja rasvaa lepopäivän aikana. Älä kuluta niitä liialla fyysisellä aktiivisuudella.

Kuva 3. Kova tai pitkäkestoinen harjoittelu vähentää nopeasti lihasten glykogeeni- eli lihassokerivarastoja. Lepopäivänä näitä varastoja tulee täyttää syömällä hiilihydraattipitoista ruokaa, ei tyhjentää niitä liikunnalla. Sama pätee lihasten sisäisiin rasvavarastoihin. 

Nämä tekijät koskivat puhtaasti fyysistä kuormitusta. Muista myös, että lepopäivän tulisi mahdollisuuksien mukaan olla mahdollisimman vapaa myös muista stressiä aiheuttavista tekijöistä.

Mitä lepopäivänä voi sitten tehdä? 

Neuvon usein, että lepopäivänä ei tulisi tehdä mitään sellaista, jossa ajatuksena on tekeminen treenimielessä. Kyvyt fyysinen arkiaktiivisuus on varsin ok. Varmista vaan, että se ei sisällä alussa mainittuja, kolmen kohdan sisään meneviä tapahtumia, esimerkiksi näin:

Jos lähdet kävelylle, älä kiiruhda ajatuksella: ”nyt on saatava hiki pintaan”. Etene rauhallisesti ja pysähdy säännöllisin väliajoin nauttimaan maisemista. On hyvä, jos paitasi ei pahemmin kostu etkä juuri hengästy. Jos näin käy, kohta 2. ei toteudu. Ohjeistan usein, että lepopäivän liike tulisi olla reippaan kävelyn sijasta "sunnuntaikävelyä", kiireetöntä ulkoilua. 

Jos lähdet pallokentälle heittelemään koripalloa tai potkimaan futista, tee se samoilla kriteereillä. Kiireettä, isommin hikoilematta ja pienpeleihin ryhtymättä.

Entä kannattaisiko tehdä ”palauttava” harjoitus?

Mitäpä jos heittäisit matalatehoisen hikilenkin lepopäivänä, palauttavana harjoituksena? Jos hiuksia halotaan, tämä ei ole palauttava harjoitus. Matalatehoisen aerobisen työn kerrotaan ”lisäävän verenkiertoa ja sitä kautta tuovan ravinteita lihaksiin ja palauttavan niiden voiman ja lihasvauriot nopeammin”. Tieteellinen näyttö tästä on heikkoa. Ominaisuudet eivät palaa ”palauttavan” treenin ansiosta nopeammin lähtötasolle (palautumisen yksinkertaisin määritelmä).

Onko tällainen harjoittelu sitten turhaa? Ei. Se on ehdottoman hyödyllistä aerobisen pohjakunnon rakentamista ja ylläpitoa. Ja pitkällä aikavälillä se voi tämän ominaisuuden parantuessa todella tukea palautumista -sekä fyysistä että henkistä. Siksi sitä kannattaa tehdä. Kyse on kuitenkin harjoittelusta, joka esimerkiksi hidastaa kehon energiavarastojen täyttymistä. 

Eli muista sisällyttää harjoitteluusi myös selkeitä lepopäiviä, joissa pyrit unohtamaan kaiken treenimäisen tekemisen ja järjestä muuten harjoittelusi sellaiseksi, että se etenee palautumispää edellä. Varmista myös, että viikkosi sisältää kovatehoisen harjoittelun lisäksi matalatehoista treeniä, joka myös ”palauttavan” harjoittelun nimellä kulkee. Kokonaiskuvassa laadun korvatessa määrän.

Levon erinomaisista vaikutuksista elimistöön voit lukea lisää täältä. Kirjoitin myös kattavasti itsekoetusta palautumisen arvioinnista tänne. 

Hyvää harjoitusviikkoa!

PT-Timppa

Käynnistä kehitys: www.th-valmennus.com
Pysy ajan tasalla Facebookissa


Lähteet:

Shaner ym. 2014. The acute hormonal response to free weight and machine weight resistance exercise. Journal of strengthand conditioning research. Apr. 28.4.
Fairchild ym. 2003. Glycogen synthesis in muscle fibers during active recovery from intense exercise. Medicine and science in sport and exercise. Apr. 35(4).