perjantai 14. joulukuuta 2012

Luukku 15. Ikä ja aineenvaihdunta -syy vai tekosyy?


Olen luonteeltani enemmän tarkkailija ja kuuntelija, vaikka äänessä oleminenkin sujuu tarvittaessa kohtuullisen hyvin. Viimeisen kahden viikon aikana olen ympäri Suomea sauhutessani kuullut vähintään 5 kertaa kommentin, jonka mukaan ikä hidastaa aineenvaihduntaa, hankaloittaa selkeästi lihasmassan kehittymistä. 

Peräpeiliin on mukava tuijotella ja muistella, miten parikymppisen palautui puolessa päivässä, pysyi laihana pitsaa syömällä jne. Usein tätä peruutuspeiliä katsellaan niin tiheään, että ei enää nähdä edessä olevaa tietä –edessä olevia mahdollisuuksia. Mutta miksi?

Ihminen haluaa mieluummin löytää syyn vallitsevaan, vähemmän mieluiseen tilaan jostain muualta kuin sellaisista seikoista, joihin itse voi vaikuttaa. Ikä ja sen hidastama aineenvaihdunta ovat houkutteleva syy lyödä hanskat tiskiin tai jättää oma unelma sikseen. Ihmiset myös tekevät mieluummin sitä, mikä on mukavaa ja helppoa kuin sitä, mikä on joskus hieman vaativampaa, mutta välttämätöntä. Me kaikki varmasti löydäämme päivän aikana itsestämme nämä ominaisuuden, jos hieman tarkkailemme ajatuksiamme ja tekojamme. 

Mutta asiaan. Vastataan nyt kysymykseen, onko ikä todella este sinun muutoksellesi?

30 vuotta tuo mukanaan kummut. Aineenvaihdunta on hidastunut ja sittenhän  homma on tämän asian suhteen pelkkää alamäkeä. Vai onko? 



Ikä ja aineenvaihdunta


Aineenvaihdunta hidastuu vain noin 2% vuosikymmenen aikana. Lepoaineenvaihdunta, eli käytännössä pelkässä sohvalla löhöämisessä kuluva energiamäärä vaihtelee noin 1400-2000 kcal välillä, kropan koosta riippuen. Sehän tarkoittaa mahtavaa 30-40 kaloria päivässä. Toki tästä voi ynnätä kertyneitä kiloja, mutta mutta..

Mieti silti arkipäivääsi. Kiloja kertyy helpommin lähinnä siksi, että fyysistä aktiivisuutta tulee 30-40 vuotiaana vähemmän kuin parikymppisenä. 20 –kymppiset polkevat pyörällä töihin tai kouluun. He sinkoilevat ympäri kampusta reppu selässä ja lähtevät sen jälkeen kiertelemään kauppoja kaupungille. Sitten on vuorossa jumppatunti ja kotimatka pyöräillen.

Kolmivitosen perheenäidin aineenvaihdunta toki kuluttaa parikymmentä kilokaloria vähemmän vuorokaudessa, mutta ero selittyy jolloin muulla: Vaikka hän jumppaa edelleen saman verran, hän toisaalta ajaa autolla töihin, istuu päivän toimistossa ja autoilee kotiin. Sieltä hän suuntaa autolla kuntokeskukseen ja takaisin. Rahat myös riittävät mukavasti maittaviin herkkuihin. Ilta päättyy usein hyvän juuston, ihanan tumman suklaan ja laadukkaan punaviinin parissa samalla kun parikymppinen opiskelija nappaa iltapalaksi halvan maitorahkan ja omenan. 

Olisiko kyseessä siis kuitenkin enemmän tekosyy kuin todellinen syy?

Muista, että:

  • Raskauden aikana kertyneet kilot eivät ole tuomitut jämähtämään vyötärölle ja lantiolle
  • Vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi repsahtanut liikunta ja ruokavalio yhdistettynä kiireiseen arkeen voivat viedä kuntotason, kropan ulkomuodon sekä rasvaprosentin siihen pisteeseen, että olotila turhauttaa voimakkaasti ja voi olla jopa terveysriski. Tähän olotilaan ei kuitenkaan tarvitse olla tyytyväinen. 


Sinä voit tehdä muutoksen. Tässä pari esimerkkiä:


Kolmen kympin kieppeissä oleva nainen

 -10 viikkoa ruokavalio- ja harjoittelumuutoksia:

 Vyötärö –10 cm, Lantio –10 cm, rasvaprosentti 20% tasolle.

Neljän kympin kieppeissä oleva nainen

 9 kuukauden tulokset.

Vyötärön levein kohta –18 cm, rasvaprosentti 31 > 20. Tämän mainion tsempparin voimatasot ovat samalla kohonneet käytännössä kaikissa liikkeissä 100-150%. Ja tässä ei ole kyse nälkäkidutuksesta ja treenipuolen ”ryöstöviljelystä”, joka tällaisiin tuloksiin (tosin usein muiden unelmiinsa uskovien torppauksesta nauttivien toimesta) yhdistetään. Suurimman tyydytyksen minulle kuotsina ei tuota nämä numerot, vaan asiakkaan suusta tullut kommentti: ”Minulla on nyt aivan älyttömän hyvä fiilis!”.

Vaikkapa raskauden aikana kertyneet kilot eivät ole tulleet vyötärölle, reisiin ja pakaroiden päälle jäädäkseen. Jos päätät niin. 


Ikä ja lihasmassa


Myös useat jopa kolmekymppiset herrasmiehet sadattelevat usein, etteivät enää ole teini-ikäisiä, koska silloin saattoi ”syödä mitä vaan” ja rantakunnon metsästys on "tullut ton hidastuneen aineenvaihdunnan takia" tullut mahdottomaksi. He myös usein katuvat surkutellen sitä, etteivät aloittaneet vaikkapa rakentamaan urheilullisen lihaksikasta kehoa aikaisemmin, ”Koska teini-ikäisenä lihas kasvaa pelkästä raudan näkemisestä, kun kropassa on sellainen hormonicocktail verenkierrossa”. Tjaa.. Tuon aineenvaihdutakysymyksen ja outokummun kertymisen jo käsittelimmekin, mutta entä tuo lihasmassa ja rasvan määrä? Pääseekö 30-40 -karju enää kondikseen? 

Ikä tuo läskin ja hävittää lihakset. Näin surkuttelevat joskus jopa alle kolmekymppiset miehet. 


Käydään huomenna läpi tätä kysymystä. Mukana myös pari käytännön esimerkkiä herroista, jotka eivät tuijotelleet peräpeiliin, vaan laittoivat hihat heilumaan! Mietitään myös onko eläkeikää lähestyvillä tai eläkeiässä olevilla vielä toivoa? Avataan kalenterissa myös aineenvaihduntaan vaikuttavia tekijöitä, joten pysy mukana facebookissa!

Muista mahdollisuutesi myös tänään, mukavaa launtaita!

Timo
www.th-valmennus.com
Pysy ajan tasalla Facebookissa!

6 kommenttia:

Puuha-Pete kirjoitti...

Loistava kirjoitus, odotan mielenkiinnolla huomista.

Meissä ukoissa taitaa kuulla myös sitä "se ukottui". Mennään naimisiin ja jäädään sohvalle makaamaan vedetään kaljaa ja syödään makkaraa. En ole ikinä ajatellut itsestäni, että aineenvaihdunnun takia lihosin. Näin jälkeenpäin ajateltuna "ilmaiset" lounaat, rasvaiset makkarat, rasvaiset pihvit, olut, viini, herkkujuustot (ne mihin ei ollut rahaa aiemmin) oli yhtäkkiä kädenulottuvilla ja eihän "raavas" mies syö mitään pupujen ruokaa!

Seppo Raittila kirjoitti...

Puuha-Pete, Niin, suomalainen mies on yleensä tuolla tavoin jalat maassa. + kompromissittuu naisensa elämäntapoja kohti tai jopa ottaa ne itselleen tai menee vieläkin alemmas. Naisethan ne ovat niitä, jotka näissä itseään pettävät, kuten pysyvät ylipainoisina vaikka listaavat deittiprofiileihinsa pitkän listan urheiluharrastuksia ja väittävät "liikkuvansa joka päivä", menevät salille suorittamaan aina suunnilleen samoin tavoin keveitä pitkiä sarjojaan ikään kuin kansalaisvelvollisuutta tuntien, jne.


Timo, Laittaisitko siihen seuraavaan postaukseesi tai johonkin muuhun siitä, miten paljon lihasmassan kasvattamisessa mm. voimailevan vegaanin on painokiloa kohden syötävä protskua - ja sen tukiaineita, kuten C-vitamiinia, määriltään.

Kirjoitustasi oli osin hankala ymmärtää: esimerkiksi, siis valittelevatko miehet mielestäsi yleisesti nykyisin hidasta, heikkoa palautumista? Luulisi, että elämän ruuhkavuosina on upeaa, että vaikkapa penkissä latausharjoituksesta on oltava esim. 6 vrk sarjaenkkayritys-harjoitukseen, kuten minulla 4-kymppisellä. Voi siten keskittyä elämässään ensisijaisesti paljoon muuhun kuin liikuntaan ja olla silti huippukunnossa (esim. SM-tason kunnossa joissain lajeissa).

Eikö palautumisasioissa ihmisillä ole maalaisjärkeä? Niin tunnetusti on, että miehet voimailevat mielellään liian suurilla painoilla + liikeratojen epäpuhtauksien vuoksi ok palautumisaika pitenee paljon, ja siten monesti ok palautumisaika olisi paljon yli kaikkien suositusten. - Näitähän on toisteltu vaikka kuinka paljon, eikö mene ihmisille perille?

Parhaat esimerkit siitä, mitä vanha jaksaa vähäisellä rasvaprosentilla pysyen, ovat mielestäni urheilijoita, koska moni huippuvoimailija ei harjoittele yhtään useammin kuin UKK instituutin suosituksissa optimaaliseksi terveysliikunnaksi on eli mitä moni kuntoilijakin harjoittelee.


"Lepoaineenvaihdunta, eli käytännössä pelkässä sohvalla löhöämisessä kuluva energiamäärä vaihtelee noin 1400-2000 kcal välillä, kropan koosta riippuen."

- Niin, mutta rasvan palamisesta varmaan moni ylipainoinen ensisijaisesti aluksi on kiinnostunut ja sen osalta oleellisia eivät ole absoluuttiset, vaan suhteelliset palamismäärät. Ja siksi oleellista on, että lepoaineenvaihdunta riippuu kropan kokoa enemmän
- koko elämän liikuntahistoriasta,
- löhöämistä edeltävän viimeisten n. 4 tunnin liikkumisista
- psyykkisistä asioista, jotka vaikuttavat mm. sydämen sykkeeseen

Esim. itselläni on kunnollinen liikuntahistoria lapsuudeltani ja nuoruudeltani ja minusta on aina tuntunut, etten pysty lihomaan yli n. 75 kg vaikka pituutta on 180 cm. Ja tutkimuksissakin on todettu, että lihotettavien lihomisessa on ollut valtavia eroja.

*

Raskauden aikana kertyneiden kilojen ongelma on muuten usein vakava aineenvaihdunnallinen ongelma eikä sillä silloin ole tekemistä minkään psyykkisen asian kanssa. Personal trainereilta kyllä odotetaan psyykkaamisia, mutta ilman psyykkaus-tukeakin voi helposti onnistua, jos osaa parastaan kuunnella ja tietoa löytää...

Oletko eri mieltä? Kiitos kuitenkin kirjoituksistasi!


Seppo

Elenel's kirjoitti...

Hyvä motivaatiota ja ajatuksia herättävä artikkeli. Toisin tällaisen omakohtaisen kokemuksen esiin ja esittäisin, voisiko olla joissain tapauksissa mahdollista, että aineenvaihdunta ei ole välttämättä syy tai tekosyy vaan vähintään osasyy:

Kun on kolmekymmentävuotiaana kokenut sen, että synnytyksen jälkeen estrogeenitaso jämähtää pysyvästi yli puoleksi vuodeksi 80-vuotiaan mummelin tasolle (arvot mitattu laboratoriotesteissä), niin voiko silloin ihan oikeasti väittää, ettei se vaikuttaisi epäsuotuisasti aineenvaihduntaan? Siis se, että 30-vuotiaan naisen kroppa "toimii" 50 vuotta vanhemman naisen estrogeenimäärillä, jotka ovat aivan olemattomat. Ja kun hormonitoiminta lähtee uudelleen käyntiin, niin tie on pitkä ja kivinen, aaltoa aallon perään. Suomalainen lääketiede ei oikein tunnusta tätä ongelmaa (ehkä siksikin, ettei se ole kovin yleinen). Mielelläni kuulisin sinun ajatuksia tästä :)

Timo Haikarainen kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Puuha-Pete: Juuri näin, listasit mainiosti yleisimmät syyt. Silti me usein vähintäänkin alitajuisesti sysäämme syytä asioille, joihin emme voi vaikuttaa. Lisäksi esim. aineenvaihdunta-ajattelu saattaa heikentää onnistumiselle kriittisen tärkeää pystyvyyden tunnetta.

Seppo: Kiitos hyvistä kommenteista! Paljon asiaa, vähän aikaan näin työn täyteisenä sunnuntaina, nopeat kommentit esittämiisi kohtiin:

Parisuhteen keskimääräisestä vaikutuksesta painoon voi lukea täältä. http://th-valmennus.blogspot.fi/2012/05/lihottaako-parisuhde.html

Proteiinisaannissa viimeistään 1,7 g/kg määrät ovat useimmille riittävät. Vegaaneilla saattaa olla viisasta nostaa määrää hieman, sillä proteiinien biologinen arvo saattaa on usein keskimäärin matalampi. Arvostettu, tieteelliseen tietoon ohjeensa perustava ACSM suotittelee 10% lisäystä eläinpohjaista proteiinia syöviin verrattuna. En juuri usko vitamiinilisiin kuntoilijoilla. Näyttö niiden tehosta on minimaalista. Yleensä kasviksia, hedelmiä ja marjoja runsaasti sisältävästä ruokavaliosta saa riittävästi C-vitamiinia.

Kyse on enemmän liikkeelle potkimisesta ja perusasioiden tekemisestä säntillisesti. Niiden tekijöiden huomioimisesta, joihin itse voi vaikuttaa. Ei palautumisesta sinänsä. Menee tämän aiheen ulkopuolelle. Aiheesta lisää esim. täällä. http://th-valmennus.blogspot.fi/2012/01/lepaa-itsesi-huippukuntoon-osa-2.html

Lepoaineenvaihdunta riippuu eniten rasvattomasta kehonpainosta. Noilla akuuteilla asioilla on toki merkitystä, mutta ne eivät missään nimessä merkkaa rasvatonta kehonpainoa enemmän. Sydämen osuus lepoaineenvaihdunnasta liikkuu 10% tienoilla. Hoikkana pysyminen yksilötasolla on asia, jota on vaikea verrata keskivertoihmiseen. Esim. ”ylensyöttö” –tutkimuksissa on havaittu, että osa ihmisistä nappaa talteen kaiken ylijäämän, osa ei juuri mitään. Suurin osa tasaisen varmasti. Toki jatkuva liikunta pitää aineenvaihdunnalliset muuttuja kunnossa ja estää lihomista, olet loistava esimerkki siitä J Silti keskiverto Matti tai Liisa Virtanen alkaa pikku hiljaa lihota, vaikka olisi lapsesta asti liikkunut todella paljon ja ollut myöhemmin kilpaurheilija, mutta valuu in-aktiivisen elämäntapaan ja heikkoihin ruokailutottumuksiin.

Satojen asiakkaiden kokemuksella voin sanoa, että suurin ”avuntarve” on monesti juuri noissa psyykkausasioissa, toimivan kokonaisuuden tarjoamisessa ja infoähkyn vähentämisessä –tässä ohjeet, jotka toimivat ja vahvistusta siihen, että sinä pystyt tekemään sen! Pikku hiljaa ihminen itsekin alkaa uskomaan niin ja asioita tapahtuu. Jos jokainen pystyisi itseohjautuvasti saamaan homman kohdalleen, minua ja kollegoitani ei tarvittaisi :)

Aineenvaihdutaan liittyvät sairaudet ovat asia erikseen. Silti suuri osa ”säästöliekeistä” ja ”iän takia hidastuneen aineenvaidunnan takia lihomisesta” tai ”huonoista lihasmassageeneistä” korjaantuu, kun aletaan järjestelmällisesti tekemään oikeita perusasioita. Huom suurin osa, ei kaikki. Ja ne jäljelle jäävät ovat terveysongelmia, joita tulisi pääsääntöisesti hoitaa lääketieteen, ei liikunta-alan, ammattilaisten. Vaikka päinvastainen trendi nostaa huolestuttavasti päätään.

ELENEL: Ilman muuta voi olla, mutta suurimmassa osassa tapauksista ei ole. Mutta sinun tapauksessasi varmasti on, eikä silloin tietenkään voi väittää. Hormonitoiminnan häiriöt kannattaa ilman muuta poissulkea, jos tuloksia ei fiksulla tekemisellä tule. Itse olen esimerkiksi graduni ja liikuntabiologian laitoksella tutkimuksissa työskennellessäsi tutustuin paljon fyysiseen kuormitukseen liittyvään endokrinologiaan, mutta selkeät häiriöt hormonitoiminnassa eivät ole erikoisalaani, enkä halua niitä kommentoida. Olen myös sitä mieltä, että ne kuuluvat lääketieteen ammattilaisten hoidettaviksi. Kannattaa haeskella endokrinologiaan perehtynyt ja ”sydämellään” työtään tekevä lääkäri hoitamaan asiaa. Toivottavasti olet jo löytänyt tällaisen :)

Tiina Ranin kirjoitti...

Hei Timo,
ihan pakko kommentoida aiheeseen, jonka kanssa painiskelen asiakkaitteni kanssa. Kun on itse yli 50v, niin asiakkaiksi saan melkoisen paljon samanikäisiä naisia, joilla ikä ja mukava elämä ovat tuoneet noin 1-2 kiloa per vuosi. Sitten 10-15 kilosta pitäisi päästä noin kolmessa kuukaudessa ja pysyvästi. Kun sitten treenaamisen ja repsahdusten välimaastossa painitaan ja huomataan, että ei se paino ihan hetkessä notkahda alaspäin, niin syitä pitää hakea muualta.
Mutta oma kokemukseni on, että tietysti lihasmassaa voi kasvattaa ja rasvaprosenttia pienentää ja pysyvästi, kun perusasiat ovat kunnossa. Aivan kuten kirjoitit!
Omalla esimerkilläni, vähemmän jumppaa, enemmän punttia ja järkeistettyä treeniä on tuonut mukanaan muutaman kilon lihasta lisää ja liki 6% alkaisemman rasvaprosentin. Enkä silti kituuttele! Mutta malttia ja säännöllisyyttä tarvitaan.
Hyvää Joulua Sinulel ja menestystä tulevalle vuodelle!
Tiina

Timo Haikarainen kirjoitti...

Moi Tiina!

Kiitos näkemyksellisestä kommentistasi :)

Kyllä vain: Malttia, uskoa ja sitkeyttä hankalilla hetkillä ja lopussa kiitos seisoo :) Helposti matkalla alkaa epäilemään kaikenlaista ja kyseenalaistamaan mahdollisuuksiaan, erityisesti jos tukea ei ole tarjolla.

Oma esimerkkisi on jälleen mainio osoitus siitä, mihin oikeiden asioiden säännöllinen toistaminen johtaa -eikä kysy tosiaan ole mistään kidutuksesta kahdella salaatinlehdellä päivässä.

Oikein mukavaa ja rauhallista joulua myös Sinulle, ja menestyksekästä uutta vuotta!

Ja kiitos myös valtasti kaikesta tuesta ja mahdollisuuksista, joita olet minulle vuosien varrella tarjonnut! :)