6. Lyhennä palautumisaikaa:
Tämä konsti pakottaa suurempaan työmäärään harjoituksessa,
mutta yleensä se laskee lopulta hieman intensiteettiä (treenipainoilla
mitattuna. Siis "oikeaa", valmennusopillista intensiteettiä). Kropalle aiheutuu suurempi aineenvaihdunnallinen stressi, mutta
harjoitusvaikutukset toki siirtyvät koko ajan kohti kestovoimaa.
Kehonrakentajat hakevat usein nousujohteisuutta tällä keinolla. Monesti homma
toimii, mutta pidemmän päälle tullaan äkkiä tasannevaiheeseen, jos muita
nousujohteisuuden keinoja ei käytetä. Lisäksi kestovoima on pitkälti maksimivoimaan pohjautuva ominaisuus. Samoille pohjille ei voi rakentaa loputtomasti.
Seuranta: Kello kertoo paljon. Milloin viimeksi tarkkailit
palautumisaikaa, tai pakotit itsesi hommiin, vaikka vielä vähän puuskutitkin?
7. Lisää työmäärää harjoituksessa:
Työmäärä koostuu yksinkertaisesti sitä, monta kiloa treenin
aikana nostetaan. Valitettavan usein työmäärä harjoituksen aikana kasvaa vain siksi, että (a)
treenipainot kasvavat ja tehdään esimerkiksi penkissä samoilla palautuksilla
3*10*80 sijasta 3*10*100, tai (b) harjoituksessa tehdään enemmän sarjoja ja
treenin kesto kasvaa. Kuulostaako tutulta? Tästä syystä monella
kuntosaliharrastajalla on luvattoman huono työkapasiteetti. Jos tutut
lehdenluku- ja rupattelutauot jätetään pois, loppuu happi välittömästi ja
maitohappo lamaannuttaa kropan. Tällaisella pohjalle ei ole hyvä rankentaa.
Jos toivot lajispesifin työkapasiteetin kehittyvän kunnolla,
älä lähde lenkille ja treenaa salilla kuten aina ennenkin. Kestävyys on aina
lajispesifiä, ja esimerkiksi kiertoharjoittelu sekä liikepatterit ja rakentavat kuntosalilla tarvittavaa harjoittelupohjaa erinomaisesti. Huomattavasti paremmin kuin lenkkeily,
vaikka hyödyllistä hommaa sopivasti annosteltuna sekin on.
Seuranta: Käytä nyt harjoituspäiväkirjan rinnalla kelloa ja
sykemittaria. Jos treeni sujuu samalla työmäärällä lyhyemmässä ajassa, tai
pystyt tekemään selkeästi suuremman työmäärän samassa treeniajassa, ollaan
oikeilla jäljillä. Seuraa tätä blogia, heitän tästä asiasta muutamia caseja tässä talven ja kevättalven aikana.
8. Tee liikkeestä motorisesti haastavampi: Liikkeistä
voi tehdä haastavampia monilla eri keinoilla, jotka eivät varsinaisesti liity
kuorman lisäykseen. Liikerataa voi kasvattaa ja tehdä puolikyykyistä
syväkyykkyjä. Liikkeeseen voi lisätä toisen elementin tekemällä vaikkapa samaan
aikaan askelkyykyn ja vipunoston. Liikkeen voi myös tehdä epätasaisella
alustalla, kuten jumppapallon päällä. Kaikki näistä ovat hyviä keinoja, mutta
vain tiettyyn tarkoitukseen.
Nämä niin sanotut toiminnalliset harjoitteet parantavat
erinomaisesti lihasten yhteistyötä ja kehonhallintaa. Toisaalta taas
pääsuorittajien voimantuotto saattaa tippua jopa kymmeniä prosentteja, koska
hermosto resursseista iso osa menee tulilihaksille ja aisti-informaation
käsittelyyn. Paras vaihtoehto onkin ripotella vaikeutettuja liikkeitä ohjelman
lisämausteiksi. Silloin kehonhallinnan ja koordinaatiokyvyn positiiviset
vaikutukset sekä pienentynyt vamma-alttius voivat nostaa kehityksen uudelle
tasolle.
Epätasaisten alustojen ym. lisääminen harjoitteluun toimii tietyissä tilanteissa ja sillä on omat meriittinsä esimerkiksi ns. proprioseptiikan kehittämisessä, mutta näin pitkälle ei kannata mennä. |
9. Paranna harjoittelun laatua: Olen varma, että 95%
treenaajista kokisivat kehityspyrähdyksen vaikka loppuun kalutulla
ohjelmallaan, jos he hankkisivat valmentajan, treenikaverin, tai vaihtaisivat
harjoitteluympäristöä. Toteutuksen yksityiskohdissa on varmasti jokaisella
parantamisen varaa – jopa huippu-urheilijoilla. Mitkään käyriin, prosentteihin,
käppyröihin tai eksoottisiin nimiin perustuvat ohjelmat eivät auta, jos
tekniikka tai toteutus ontuvat. Ja usein ne hieman ontuvat.
Seuranta: Laadun mittaaminen voi olla vaikeaa, mutta
mahdotonta se ei ole. Video kertoo lahjomattoman totuuden niin nykytilanteen
kuin edistymisenkin kohdalla. Omalle tekniikalle ja sen muutoksille on melko
sokea, joten nykyteknologian aikakautena on sulaa hulluutta olla hyödyntämättä
videointimahdollisuuksia. Kuvaaminen ei kuitenkaan auta, jos tekniikan suhteen
ei aseta selkeitä tavoitteita. Ne pitää asettaa jokaiseen harjoitukseen ja
pidemmälle aikavälille. Lisäksi tavoitteiden pitää vastata kysymyksiin: Mikä on
tavoitteeni tietyssä harjoituksessa? Mihin suorituksen parantuminen lopulta johtaa? Eli
vaikkapa näin: Poistan heijauksen hauiskäännössä ja keskityn
huippusupistukseen. Olkavarteni ympärysmitta kasvaa kesäkuun alkuun mennessä 2
cm.
Nousujohteisuutta kohtuudella ja monipuolisesti
Nousujohteisuuteen voi myös kompastua. Kuulu kirurgi, Ilkka
Tulikoura, on usein tuonut esimerkiksi Huippu-Urheilu-Uutisiin kirjoittamissaan jutuissa pakonomaisen nousujohteisuus-ajattelun
vaaroja. Jos tämä vuonna nostetaan x –määrä tonneja, pitää seuraavana vuonna
nostaa vähintään 20% enemmän! Tämä ajatusmalli on jumittanut monen urheilijan
ja tuonut varmasti monia Tulikourankin potilaaksi. Jos jokin harjoitusmalli on
toiminut, älä suin päin ryntää lisäämään harjoitusmäärää parempien tulosten
toivossa. Sanoisin jopa, että panosta
enemmän muihin kuin harjoitusmäärää nostaviin periaatteisiin. Koska niitä
käytetään harvoin, on useimmilla niissä myös suurin kehityspotentiaali.
Punnitse siis, mihin nousujohteisuuden osa-alueeseen sinun
kannattaa satsata. Tee sen jälkeen suunnitelma, joka takaa nousujohteisuuden.
Ja mikä tärkeintä, laita suunnitelma toteutukseen ja seurantaan. Olkoon talvesi ja kevääsi vakaan nousujohteinen!
Seuraavaksi hyppäämme todella tärkeään harjoitusperiaatteeseen, jonka heikko huomioiminen johtaa tälläkin viikolla tuhansien harjoittelijoiden turhautumiseen -hommia tehdään todellisen työjuhdan lailla, mutta mitään ei tapahdu. Mistä on kyse? Siitä lisää lähiaikoina. Pysy mukana Facebookissa ja kutsu kaverisikin! :)
Pöhinää treeniin!
Timo
www.th-valmennus.com
Pysy ajan tasalla Facebookissa!
www.th-valmennus.com
Pysy ajan tasalla Facebookissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti