Treenien, koulutusprojektien ja muun mukavan aktiviteetin täyttämä viikko alkaa olla pulkassa. Ennen kuin PT -Timppa vetäytyy parin päivän retriitille Savon korpimetsiin, laitan teille, arvoisat lukijat, naisten ja miesten voimaharjoittelun eroja käsittelevän artikkelin. Artikkeli on hieman edistoitu versio ProBodyssä 2009 julkaistusta jutustani. Erityisesti naisten tavoitteellinen salitreeni on selkeässä noususuhdanteessa. Toivottavasti löydät jutusta itsellesi hyödyllistä tietoa.
Miehet ja naiset harjoittelevat usein eri tavalla, vaikka
tavoite on sama –voimakkaampi, kiinteämpi ja lihaksikkaampi keho. Miehet
raastavat raskasta rautaa ja naiset käytävät kevyitä käsipainoja. Kuitenkin
sanotaan, että miesten ja naisten tulisi harjoitella täysin samalla tavalla.
Isoja eroja harjoittelussa ei tarvitse olla, mutta onko sukupuolten välillä
kuitenkin eroja, jotka tulisi huomioida treenissä?
Erot voimatasoissa ja voiman kehittymisessä
Miehet ovat naisia vahvempia. Se ei ole uusi tieto. Mutta
kuinka paljon vahvempia miehet lopulta ovat ja kuinka lähelle miesten
treenituloksia naisten kannattaisi pyrkiä? Wilmore (1974) vertaili naisten ja
miesten eroa penkkipunnerruksella ja isometrisellä jalkaprässillä: Naisten
penkkitulos oli 37% ja jalkaprässi 73% miesten vastaavista tuloksista.
Näyttäisi, että naiset ovat kovin heikkoja miehiin nähden –erityisesti
ylävartalon kohdalla. Muistetaan kuitenkin, että naisilla kehon rasvaprosentti
on korkeampi ja katsotaan mitä tapahtuu, kun voima suhteutetaan rasvattomaan
kehonpainoon.
Nyt naiset pääsevätkin ylävartalon kohdalla naiset pääsevät
jopa yli 70% tasolle miesten voimatasoista. (Hoffman ym. 1979). Entäpä sitten
alavartalo? Hieman tutkimuksista riippuen naiset pääsevät yleensä hyvin lähelle
miehiä, joskus jopa yli miesten voimatasojen. (Shephard 2000). Ylävartalon
anatominen rakenne ei naisilla suosi kovaa voimantuottoa, joten se selittää
suuremmat erot ylävartalon suhteellisessa voimassa. Miehet tuottavat voimaa
hieman naisia nopeammin. Saman suhteellisen voimatason tuottaminen kestää
naisilla hieman kauemmin, koska naisilla nopeiden solujen määrä ja pinta-ala on
pienempi ja matalampi testosteronitaso voi heikentää kykyä lihasten aggressiiviseen
käskytykseen (Bosco 2000).
Voiman kasvuvauhdissa ei sukupuolten välillä ole suurta
eroa. Itse asiassa lihasvoima saattaa kasvaa naisilla jopa suhteellisesti
nopeammin varsinkin harjoittelun alkuvaiheessa (Cureton ym. 1988, Lemmer ym.
2000). Jos niin ei tapahdu, syynä on useimmiten liian varovainen harjoittelu.
Voima kasvaa treeniuran alussa, vaikka harjoittelun muut osatekijät olisivat
vähän rempallaankin, joten mikäli voimatulokset eivät alussa nouse sekä
miehillä että naisilla, kannattaa harjoittelun laatu tarkistaa.
Voima: Teoriasta käytäntöön
Naiset ja miehet siis pystyvät käytännössä samanlaiseen
kehitysvauhtiin voimaharjoittelun alkuvaiheessa. Yleensä miehet kuitenkin
treenaavat pian suhteellisesti huomattavasti suuremmilla painoilla. Tämä johtuu
usein siitä, että naiset tuppaavat tehdä harjoittelua liian varovasti, kun taas
miehet heiluttelevat voimiinsa nähden liian suuria painoja puutteellisella
tekniikalla. Jotkut voivat soimata yleistämisestä, mutta näin asia käytännössä
on. Harjoituspäiväkirjaa pitämällä voimatasojen nousua voi seurata ja mikäli
voimatasot eivät nouse liikkeestä riippuen 20-80% parin ensimmäisen kuukauden
aikana, kannatta oman tekemisen laatu tarkistuttaa.
Olen sitä mieltä, että naisten kannattaa panostaa erittäin
paljon tehokkaaseen ja mahdollisimman nopeaan konsentriseen vaiheeseen
nostossa. Jatkuva hidas nostaminen ylipuhtaalla tekniikalla vain korostaa
naisten suhteellista heikkoutta, eli heikompaa nopeiden solujen aktivointikykyä
ja niiden pienempää kokoa. Kun painot lasketaan kontrolloidusti alas ja
nostetaan mahdollisimman nopeasti ylös, aktivoidaan nopeat lihassolut
tehokkaasti. Olen huomannut, että yksistään tämä mielikuva nostaa usein naispuolisten personal training -asiakkaideni voimatasoja saman tien jopa 5-10%.
Kuva 1. Naisten voimatasot kasvavat treenin alkuvaiheessa yhtä huimaa kyytiä kuin miestenkin -jos treeni on oikeanlaista.
Lihaskasvu
Usein sanotaan, että naisten on lähes mahdotonta kasvattaa
lihaksia. Pitääkö tämä paikkaansa? No, eihän se pidä. Useat tutkimukset
osoittavat, että harjoittelun alkuvaiheessa lihasmassa kasvaa naisilla yhtä
nopeasti kuin miehilläkin, jos harjoittelu on riittävän intensiivistä (Staron
ym. 1994). Tämä voi johtua erityisesti siitä, että kasvualttiimmat II –tyypin
nopeat lihassolut ovat harjoittelemattomilla naisilla pienempiä kuin
harjoittelemattomilla miehillä ja niistä siis löytyy kasvuvaraa. Tämä
solutyyppien kokoero voi johtua poikien rajummasta fyysistä aktiivisuudesta.
Myös miesten korkeammilla testosteronipitoisuuksilla saattaa olla vaikutusta,
koska testosteroni saattaa vaikuttaa tehokkaammin nopeisiin lihassoluihin.
Viime vuosina on kuitenkin ilmaantunut tutkimuslöydöksiä,
joissa naisten lihaskasvu on ollut myös treenin alkuvaiheessa hieman miehiä
hitaampaa. Lisäksi naisilla yksilölliset erot lihasmassan kasvussa ovat
todennäköisesti suurempia kuin miehillä (Häkkinen ym. 1992). Kun harjoittelussa
edetään pidemmälle, alkavat naisten ja miesten erot massankasvussa lisääntyä.
Suurimmaksi syyksi arvellaan testosteronia, jonka pitoisuudet ovat miehillä
vähintään kymmenkertaiset. Testosteroni ei kuitenkaan ole naisilla
merkityksetön hormoni. Vaikka sitä on vähemmän, saattavat sen vaikutukset olla
suhteellisesti suuremmat kuin miehillä. Suuremmat yksilölliset erot lihasmassan
kasvussa naisilla saattavat johtua naisten vaihtelevista
testosteronipitoisuuksista, vaihtelevista hormonivasteista treenin aikana,
vaihtelusta estrogeeni-testosteroni –suhteessa, geneettisistä eroista sekä
psyykkisistä tekijöistä, kuten aggressiivisuudesta ja keskittymisestä
harjoitteluun.
Tuki- ja sidekudokset ja harjoittelu
Jänteiden mukautumisesta voimaharjoitteluun puhutaan liian
vähän. Miksi? Koska jänteiden ja muiden tukikudosten kehittyminen on yhtä
tärkeää ellei tärkeämpää kuin lihasmassa ja voiman kehittyminen.
Vaurioituneilla tai tulehtuneilla jänteillä ei nimittäin treenata lainkaan.
Miehillä ja naisilla on eroja myös jänteiden vasteessa harjoitteluun. Naisten
jännekudos on hieman heikompaa kuin miesten ja vastaa treeniin hiukan hitaammin
(Magnusson ym. 2007). Jänne kasvaa, voimistuu ja palautuu hieman hitaammin.
Lihaskasvu ja sidekudokset: Teoriasta käytäntöön
Naisten lihakset siis kasvat treenin alussa jopa samaa tahtia
kuin miehillä. Lihaksiin saa muotoa ja kokoa, kunhan treeni on riittävän
intensiivistä ja säännöllistä. Treenin alkuvaiheessa kannattaa kuitenkin pysyä
poissa erittäin kuormittavista ja runsasta lihasvauriota aiheuttavista
treenimenetelmistä. Naisten kannattaa tehdä voimaharjoittelun alussa tai
treenitauon jälkeen hieman pidempi perusharjoittelujakso, joka sisältää
matalatehoisempaa, totuttelevaa harjoittelua. Tällä en tietenkään tarkoita
raajojen nostelua minimipainoilla, vaan erittäin raskaan perus- ja maksimivoimaharjoittelun
välttämistä treeniuran alussa tai pidemmän tauon jälkeen sekä terveen järjen
käyttämistä kovien eksentristen kuormitusten ja vaikkapa loikkien tehon kanssa.
Silloin naisten hitaammin kehittyvät jänteet pääsevät mukaan harjoitustahtiin
ja todennäköisesti myös lihaskasvu on nopeampaa. Naisten lihakset saattavat
myös vaurioitua eksentrisestä kuormituksesta jopa miehiä enemmän ja kova
eksentrinen kuormitus voi hidastaa lihaskasvua siihen tottumattomissa
lihaksissa, sillä se lisää proteiinien hajotusta jopa liian paljon.
Nivelten yliliikkuvuus on yleisempi ongelma naisilla.
Siinä missä miesten kannattaa satsata riittävään liikkuvuusharjoitteluluun,
kannattaa naisten kiinnittää erityistä huomiota nivelten tukevuuteen ja
harjoitustekniikkaan. Vaikkapa ranteen, olkapään tukilihasten ja nilkkojen
vahvistaminen eristetysti voi olla erittäin hyödyllistä. Jos yliojennukset ja
passiiviset asennot (esim. ranteen löysinä hauiskäännöissä, polvet
yliojennettuina seisten tehtävissä voimaharjoitusliikkeissä) karsii heti alussa
pois, mukautuu hermolihasjärjestelmä turvallisiin liikeratoihin sekä motorisen
oppimisen että pikkuhiljaa vahvistuvien lihasten antaman tuen kautta.
Kuva 2. Jänteille pitää antaa aikaa mukautua harjoitteluun. Kuvassa akillesjänne.
Väsyminen harjoittelussa
Kehittävän voimaharjoituksen pitää aina aiheuttaa väsymystä.
Jos voima ja suorituskyky ei treenin aikana laske, voi se toimia korkeintaan
herkistävänä tai ylläpitävänä treeninä, mutta kehittävää ärsykettä sillä ei saa
aikaan. Avain hyvien treenien suunnitteluun onkin sopivan kertakuormituksen
löytäminen treeniin. Pitäisikö kuormituksen olla erilainen eri sukupuolilla?
Onko treenin aiheuttama kokonaisväsymys samanlainen?
Miehet väsyvät voimaharjoittelukuormituksessa hieman naisia
enemmän. On havaittu, että kuormittava voimaharjoitus laskee miesten
isometristä maksimivoimaa noin 10% ja naisilla vain 5%. Miehillä on
todennäköisesti parempi irtiottokyky, joka taas saattaa johtua korkeammasta
testosteronipitoisuudesta tai vain korkeamman treeniaggressiivisuuden
sallivasta sosiaalista mallista.
Pitäisikö naisten sitten tehdä enemmän sarjoja
tai pyrkiä väsyttämään itseään vielä kovemmin esimerkiksi erikoistekniikoilla?
Ei välttämättä, sillä naisille saattaa helpommin kehittyä hermostollinen
yliharjoittelutila, jolloin kyky aktivoida treenattavia lihaksia laskee. On
havaittu, että kovan harjoittelun myötä lihasaktiivisuus kääntyy naisilla laskuun
jo 6-8 viikon päästä harjoittelun aloittamisesta. Miehet taas porskuttavat
ainakin 2-4 viikkoa pidempään, ennen kuin selvä aktivaation lasku alkaa
(Häkkinen 1990). Naisten siis kannattaa treenata kovaa, mutta kevennellä ja
varsinkin muuttaa treeniärsykettä useammin kuin miesten.
Sukupuolten välissä siis on eroja, mutta erot ovat lopulta
aika pieniä. Molemmat voivat kasvattaa tehokkaasti voimaa ja lihasmassa.
Harjoittelun alkuvaiheessa naiset voivat jopa nautiskella paremmasta
kehityksestä. Huomioi myös pienet erot ohjelmoinnissa: Naiset kaipaavat enemmän
vaihtelua –myös saliharjoittelussa.
Yhteenvetoa ja sovellutuksia
- Naisilla kasvualttiimpien nopeiden lihassolujen pinta-ala on suhteellisesti pienempi
Naisten kannattaa tehdä
säännöllisesti räjähtävää harjoittelua tai maksimi/perusvoimaharjoittelua,
jossa pyritään mahdollisimman nopeaan konsentriseen tempoon
- Jos voima suhteutetaan rasvattomaan kehonpainoon, naiset ja miehet ovat yhtä vahvoja alavartalon suhteen, ylävartalon suhteen naiset ovat 30-40% heikompia.
Naisten kannattaa satsata suhteellisesti hieman enemmän
ylävartalon harjoitteluun. Varsinkin lajeissa, joissa ylävartalon voima on
tärkeää.
- Polven ristisidevammat ovat naisilla huomattavasti yleisempiä
Liikkeiden suoritustekniikkaan kannattaa kiinnittää
erityistä huomiota. Etureisien, takareisien ja pakaroiden lihastasapaino
kannattaa huomioida tarkasti. Liiketaito- ja tasapainoharjoittelu myös
hyödyllistä
- Naisilla yksilölliset erot lihaskasvussa ovat suuremmat.
Useimmiten lihasmassan kasvattaminen vaatii erittäin kovaa
työtä, mutta on myös mahdollista, että jotkut naiset todella voivat kasvattavat
itselleen tehokkaalla treenillä ”liian isot lihakset” –ainakin omiin
tavoitteisiinsa nähden.
- Naisten harjoittelussa kannattaa tehdä useammin ärsykevaihteluita
Voimakasta viikkoa!
Timo
www.th-valmennus.com
pysy ajan tasalla facebookissa!
ps. 4.4. 2017. Jos haluat viedä kuntosalitreenisi täysin uudelle tasolle, hankkia nopeasti lisää voimaa ja lihaksia ennätystahtiin, polttaa rasvaa nopeasti ilman nälkää, innostua lihaskasvun ja rasvanpolton raja-aitoja rikkovista asiakas-caseista, oppia valtavasti harjoittelusta ja ruokailusta ja saada käyttöösi sadoilla asiakkaillani erinomaisia tuloksia tuottaneet ruokavalio- ja treeniohjelmini, löydät työkalut näihin kaikkiin tavoitteisiin tuoreesta, suur-suosion saaneesta kirjastani "Lihaskasvu ja rasvanpoltto -tee tuloksia Suomen kokeneimman treenarin menetelmällä". Kirjan 3. painos on jo ulkona, tutustu kirjaan ja hanki se suoraan kotiisi Suomen edullisimpaan hintaan täältä.
4 kommenttia:
Mielenkiintoista tekstiä joka liittyy erinomaiseen aiempaan tekstiisi spesifisyydestä, siitä miten "muutut treenisi mukaiseksi". Olen paljon miettinyt tuota kirjoitusta viime aikoina.
Vasta nyt olen tajunnut että olen jo pitkään harjoitellut salilla vain pitkillä uuvuttavilla sarjoilla. Koska kestävyysjuoksu on minulle ykkösasia, tuo treenitapa taitaa olla minulle paras koska se muistuttaa pitkistä, rasittavista lenkeistä jolloin kroppa ajetaan lihas kerrallaan loppuun ja äärimmäisen uupumuksen rajaa pyritään työntämään aina vähän pidemmälle?
Toisaalta voisi kuvitella että esimerkiksi pikajuoksijalle sopii paremmin nopeat ja lyhyet maksimipainoilla tehtävät räjähtävät sarjat.
Olenko ihan hakoteillä?
Moi Mika!
Kiitos palautteesta! Sinun kannattaa tukea kestävyysjuoksua mieluummin lyhyillä sarjoilla ja jopa räjähtävällä voimaharjoittelulla.
Kuulostaa epäloogiseltä, mutta kestävyystreeni heikentää kykyä aktivoida lihas maksimaalisesti ja nopeasti. Terävä voimatreeni taas parantaa tätä kykyä. Askeleeseen tulee lisää "pitoa" ja "työntöä". Juoksun taloudellisuus parantuu, eli pysyt juoksemaan kovempaa samalla hapenkulutuksella ja syketasolla.
Tästä on olemassa lukuisia hyvin tehtyjä tutkimuksiakin, joissa osa kestävyystreenistä on korvattu tietyn jakson ajaksi maksimi- tai räjähtävällä voimatreenillä. Niissä kestävyysjuoksijoiden, hiihtäjien ja suunnistajien suorituskyky on parantunut merkittävästi.
Muuta siis hieman voimatreenitapaasi. Siis lähemmäksi pikajuoksijoiden voimatreeniä(määrää toki paljon vähemmän, mutta periaatteet samat). Uskon, että huomaat positiivisia muutoksia juoksusuorituksissasi!
Terve Timo!
Pitääkö tämä kommenttisi (21. elokuuta 2012 klo 11.18) vielä paikkansa nyt joulukuussa 2018 ?
Eli onko näiden kuuden vuoden aikana tullut mitään "mullistavia" tutkimustuloksia, jotka kumoaisivat joiltakin osin näitä vanhempia tuloksia (kestävyystreeni heikentää kykyä aktivoida lihas maksimaalisesti ja nopeasti) ?
Voisin kuvitella, että salitreenin lisäksi lyhyemmät intervalli-tyyliset juoksulenkit omana päivänä tehtynä tukisivat paremmin lihaksen räjähtävää aktivaatiota verrattuna tasavauhtisiin 30 - 60 minuuttia kestäviin juoksulenkkeihin.
Mitä mieltä sinä olet ?
Moi Sami!
Ei mitään mullistavaa. Liikuntatieteessä tulee harvoin esiin nykyään mitään "mullistavaa" :)
harjoittelun spesifisyys on erittäin hyvin todennettua ja tekevät "järkeä" hyvin monessa mielessä, ottaen huomioon sen, miten keho toimii.
Jos intervallit ovat jotain muuta kuin NOPEUS-intervalleja (ts. esim. "maitohapottomia" 30-60 metrin vetoja kovaa (90-95% teho) ja kohtuullisilla palautuksilla 1,5-3 min) ne hidastavat verrattuna oikeasti nopeaa voimatuottoa kehittävään harjoitteluun. Jos harjoittelu on määritelmällisesti kestävyyttä, se "hidastaa". Ei tietenkään sohvaperunaa, sillä kaikki ominaisuudet ovat niin matalat, että ne nousevat.
Vaikka nopeampi on "vähän parempi", ei sohvaperunallakaan ole niin hyvä kuin spesifi nopeusharjoittelu.
Samoin treeniä pitää aina ajatella kokonaisuutena. Jos haluaa olla hyvä kestävyydessä pitkässä juoksussa, hitaiden lenkkien poisjättäminen kokonaan on katastrofaalista. Ei siis oikotietä. Järkevää harjoittelun jaksottelua spesifisyys huomioiden :)
Timo
Lähetä kommentti