Ravintostressiä?

Olin torstain ja perjantain pääkaupunkiseudulla pitämässä personal trainer -koulutusta. Vedin siinä samalla muutamat treenit ja lueskelin myös iltapäivälehtiä. Niin koulutuksessa, treeneissä kuin mediaa seuratessakin esiin nousivat ravinto ja sen erityiskysymykset. Monet koulutettavista ja asiakkaistani myönsivät tuntevansa vahvaa epätietoisuutta ja suoraan sanoen stressiä siitä, miten pitäisi syödä ja mitä saisi syödä. Eikä ihme. Tätä stressiä koemme varmasti kaikki.

Superfoodeja, karppausta, aspartaamia, natriumglutamaattia, voita vai margariinia, luomua vai tavallista, ravintolisiä vai ei... Nykyään ravitsemustiedon ja ravitsemus-uskomusten tietotulva uhkaa sekoittaa päämme päivittäin -se myös aiheuttaa todella suurta ravintostressiä, joka saattaa hidastaa myös sinun kehittymistäsi harjoittelussa. Eikä se välttämättä edistä pahemmin terveyttäkään.

Valitettavasti ravintostressiä aiheuttavat tekijät vievät usein huomion kaikkein tärkeimmältä asialta: nousujohteilta harjoittelulta ja sitä tukevalta, tietyt perusperiaatteet täyttävän ruokavalion noudattamiselta. Näitä perusteita tulee toistaa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

Jos päivät kuluvat sen miettimiseen, pitäisikö syödä skyriä vai rahkaa, koituuko silloin tällöin nautittu light -limu kohtaloksi, myrkyttävätkö elintarviketeollisuus ja "lahjotut" ravitsemustutkijat meidät "hölynpölyllään", tai pitäisikö palautumisjuomassa olla vieläkin pilkotumpaa proteiinia, tuhlataan resursseja epäolennaisiin asioihin.

Ruokavaliosta ja sen noudattamisesta pitäisi tehdä helppoa ja joustavaa. Ruokavalion tulisi mukautua eri tilanteisiin mahdollisimman hyvin. Sen tulisi sisältää melko vähän kieltoja ja mustavalkoista rajanvetoa "hyvien ja huonojen" tuotteiden välillä. Ihmisillä on rajallinen määrä resursseja ja ne tulisi ohjata parhaiten kehitystä edistävään toimintaan. Ravinnossa niitä ovat:

-Tasainen ateriarytmi 5-6 kertaa päivässä
-Kasviksia joka aterialla
-Proteiinia joka aterialla
-Hiilihydraatteja hyvistä lähteistä, määrä treenitavoitteen mukaan
-Riittävästi nestettä pitkin päivää ja treenin aikana. Vesijohtovesi on oikein hyvää!
-Rasvoja kasviöljyistä, kalasta, pähkinöistä ja siemenistä. Kova rasva siellä täällä ei tapa
-Proteiinia ja hiilareita ennen tiukkaa lihaskuntotreeniä ja treenin jälkeen, mieluiten heraproteiinia ja mieluiten sekoitettuna drinkkinä, mutta maitokin käy hyvin
-Tietyissä tapauksissa kreatiinia
-Näiden jälkeen viilauskohteena lähinnä energiamäärä. Se määräytyy jälleen yksilön ja hän tavoitteidensa mukaan.

Jos nämä asiat ovat reilassa, ravintostressiä aiheuttaviin pieniin asioihin keskittymällä saattaa saada parhaassa tapauksessa aikaan muutaman prosentin ylimääräisen edun. Joillain äärimmäisen harvoilla ihmisillä tämä etu kannattaa hakea ravinnon pilkunviilauksiin keskittymällä. Esimerkiksi viimeisten kilojen karistaminen, niin kutsutun rantakunnon viimeistely, vaatii jo enemmän säätöä, mutta tässäkin tilanteessa olevilla suurin petrausvara on yleensä perusteissa. Valtaosalla ihmisistä treenin tehostaminen ja kunnollinen suunnittelu tuottavat ravinnon pilkunviilausten tarjoaman mitättömän lisäkehityksen sijasta jopa kymmenien prosenttien kehittymisen.

Esimerkiksi valmentajan johdolla tehty voimaharjoittelu tehostaa kohtalaisen tiukasti treenanneiden urheilijoiden voiman kehittymistä tutkitusti jopa 30-40 %, kun heitä verrataan itsekseen treenaaviin. Hieman vaatimattomamman treenitaustan omaavien personal training -asiakkaitteni saamme yleensä aikaan 30-40% voiman kasvun kuukaudessa. Jossain tapauksissa lihasvoima jopa kaksinkertaistuu. Painokin lähtee kumma kyllä tehokkaimmin tippumaan, kun vaikutetaan tekijöihin, jotka painoon tutkitustikin eniten vaikuttavat -eikä niihin tekijöihin, jotka eivät vaikuta painoon juuri lainkaan.

Kyse ei ole ihmekeinoista, vaan oikeanlaisten perusasioiden puurtamisesta oikeanlaisella asenteella. Ja niiden rajallisten voimavarojen suuntaamisesta asioihin, jotka ovat erittäin merkityksellisiä kehittymisen kannalta. Toki harjoittelua tukee ruokavalio, jossa keskitytään edellä mainitun listan periaatteisiin. Ei ravintostressiä aiheuttaviin yksityiskohtiin. Kaikkein tärkeintä on, että ihmiset saavuttavat haluamansa tulokset ja parantavat samalla elämänlaatuaan ja terveyttään -ja vieläpä tavalla, joka on helppo sisällyttää päivittäiseen elämään ilman stressiä. Siksi kannattaa satsata siihen, mikä auttaa näissä asioissa parhaiten.

Sori, jos sohin ampiaispesää, mutta joskus sitäkin on tehtävä.

Keskitytään siis perusperiaatteisiin ja yritetään vähentää ravintostressiä, sillä stressiä meillä löytyy elämästä yleensä riittävästi muutenkin. Jos tunnistat itsesi ravintostressaajaksi, keskity ensi viikolla treeniesi sopivan kriittiseen tarkasteluun. Veikkaan, että sieltä voi löytä yllättäviäkin kohennuskohtia, jotka käynnistävät kehittymisen. Ravintopuolella taas paluu perusasioihin ja niiden toteutuksen tarkistamiseen voi olla melkoinen herätys!

Tsemppiä treeneihin ja relausta ruokapuolelle!

Timo
www.th-valmennus.com