Huimaa kalorinkulutusta, raakaa voimaa, todellista toiminnallisuutta -mistä "lajista" on kyse?

Seuraavassa jutussa käsittelen "lajia", jossa energiankulutus nousee määrällisesti vaativimpien kestävyyslajien tasolle. Lisäksi se on todella monipuolista toiminnallista harjoittelua. Mukana myös pohdintaa fyysisen kunnon ja työtehon suhteesta sekä sellainen voimannäyte ja irtiotto kevyestä kehosta, joka saa haukkomaan henkeä.

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, jopa siinä määrin, että lukion jälkeen historian opiskelu oli mielessä varteenotettavana vaihtoehtona pääsykokeisiin osallistumista myöten. Nykyään tämä harrastus rajoittuu kohdallani lukemiseen ja museoihin. Heinäkuussa pistäydyin Lyckselen metsämuseossa Pohjois-Ruotsissa. Siellä oli tarjolla paitsi iso määrä historiaa myös annos tukkilais-romantiikkaa. Liikuntabiologin linssejä ei kuitenkaan niin vaan heitetä silmiltä. Niinpä naulauduin kuin täi tervaan seuraamaan videoesityksiä metsä- ja uittotyöstä 1940- ja 1950 –luvuilta, eli ajalta jolloin valtaosa näistä hommista tehtiin käsin. Niissä videoissa minua kiehtoi monipuolinen liike ja voimantuotto.

Kuva 1. Kehon lihasten monipuolista käyttöä, voiman optimaalista suuntausta, kovaa energiankulutusta. Jäntevä keho huokuu "toiminnallista" voimaa. Suman purku käynnissä jokiuitossa (Lyckselen metsämuseo). 

Puiden kaatamista, karsintaa, pinoamista, kuormaamista ja kuorimista kuvaava mustavalkoinen lyhytfilmi oli kuin 2010 –luvulla kuvatusta toiminnallisen harjoittelun DVD:stä. Paitsi että se oli kuvattu muistaakseni 1952 ja filmin päätähdet rämpivät haaroihin yltävässä lumipeitteessä. Liikettä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta ja monen teoreettisen viitekehyksen kautta. Sitä voi analysoida erilaisissa anatomisissa tasoissa, jotka voi pelkistää ojennuksiin, koukistuksiin, lähennyksiin, loitonnuksiin, kiertoliikkeisiin sekä vaihteleviin yhdistelmiin edellisestä. Pidemmälle vietyjä sovellutuksia näistä ovat esimerkiksi lihastoimintaketjuihin ja faskiaan (eräänlainen sidekudosrakenne, joka ympäröi ja yhdistää lihaksia) perustuvat ajatukset liikkeistä.

Ajatellaanpa liikettä minkä tahansa teoreettisen mallin kautta, metsätyön liikesuunnat olivat todella monipuolisia. Lisäksi silmiin pisti tekijöiden voimantuoton biomekaaninen optimointi. Vartaloa käytettiin todella tehokkaasti hyväksi liikkeiden suorittamiseen, voima "suunnattiin" erinomaisesti ja kuorma oli jatkuvasti sopivan lähellä vartalon tukipistettä (tähän liittyen kohta huimaa elävää kuvaa). 

Tukin kuormaamista. Tällaista mötikkää ei tee mieli käsitellä epäoptimaalisessa asennossa. Kuorma antaa välittömästi "palautteen", jos se ei esimerkiksi ole riittävän lähellä kehoa. 

Tämä laji kuluttaa eniten kaloreita!

Perinteisin menetelmin tehtävän metsätyön energiankulutus on huimaava. Työfysiologian tutkimus osoittaa, että tuohon aikaan metsätyöläisen energiankulutus oli 6000 kcal luokkaa vuorokaudessa (Lundgren 1947). Tämä kestää vertailun kaikkein määrä-intensiivisimpien kestävyyslajien huippu-urheilutason harjoittelun kanssa. E ihme, että tuolloin läskisoosi ynnä muut erittäin energiatiheät ruuat olivat tukkijätkän peruspolttoainetta.

Kuva 3. Tässä hommassa kului energiaa valtavia määriä. 

Työkapasiteetti ratkaisi jätkän tilipussin koon

Fyysisen kuormituksen ilmiöiden tarkastelu on äärimmäisen mielenkiintoista ja usein erilaisten havaintojen välillä näkee mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä. 1965 (jolloin metsätyö oli vielä huomattavan fyysistä) tehdyssä tutkimuksessa (Hansson 1965) havaittiin, että korkeamman maksimaalisen hapenottokyvyn omaavat tukkijätkät tienasivat merkittävästi enemmän kuin heikomman hapenottokyvyn omaavat, vaikka lihasvoimassa ja työtaidossa ei ollut merkittäviä eroja. He selvisivät lyhyemmillä tauoilla ja pystyivät tekemään suuremman määrän työtä päivän aikana –työteho kasvoi merkittävästi. Kun mittamies tuli paikalle määrittelemään tilipussin koon, oli hymy kestävillä kavereilla herkässä.

Aerobinen kunto on erittäin merkityksellistä myös nykypäivän työtehtävissä. Siksi hieman valitsevasta lihasvoimatrendistä huolimatta kestävyys kannattaa pitää kunniassa. Myös ei-fyysisissä tehtävissä on havaittu yhteys kuntoilumäärän ja ansiotulon välillä samoissa työtehtävissä työskentelevissä (Kosteas 2012).  Raha on vaan materiaa –tärkeintä on silti kokonaisvaltainen päivittäisen jaksamisen parantuminen kunnon kohoamisen myötä. Aerobisesta kapasiteetista huolehtiminen koskee myös tavoitteellisia harjoittelijoita, jotka treenaavat voimaa tai lihasmassaa. Jos happi ei kulje kehossa, optimaaliselle kehittymiselle voi heittää hyvästit.

Omakohtainen kokemukseni metsätyöstä: hämmästyttävä parannus leuanvetotulokseen

Monipuolisten voimantuottosuuntien ja erilaisten voimakuormitusten (lähes jatkuvaa kestovoimakuormitusta yksittäisillä maksimisuorituksilla höystettynä) vaikutus kehon voimantuottoon on tehokas, erityisesti tällaiseen ”rääkkiin” tottumattomalla. Teinivuosina tein monta kesää kesätöinä kuitupuuta, aluksi käsisahalla ja kirveellä, sitten vanhempien salliessa moottorisahalla. Sisälläni asui jo 13 -vuotiaana todennäköisesti liikuntabiologi, sillä tein leuanvedossa ennen-jälkeen –testauksen ennen 2 kk kesätyötyörupeamaa metsätöiden parissa. Tulokseni nousi 12 toistosta 18 toistoon.

Tajusin vahingossa tehdä henkilökohtaisen ”case-tutkimuksen” nimenomaan metsätyön vaikutuksesta leuanvetotulokseen. En nimittäin tietoisesti vetänyt yhtään leukaa kesän aikana eikä metsätyössä monipuolisuudesta huolimatta esiinny juuri ylhääntä alaspäin suuntautuvaa vetoliikettä. Ottaen huomioon voimatuoton kehittymisen erittäin suuren liikespesifisyyden, parannus oli hämmästyttävän suuri. Se on tässä tapauksessa johtunut pääasiassa 1) liikkeeseen osallistuvien lihasten hermostollisen käskytyksen kehittymisestä (lihaksen sisäinen koordinaatio, 2) liikkeeseen osallistuvien lihaksen poikkipinta-alan (koon) kasvusta ja 3) luontaisesta kasvusta, sillä vielä tuolloin kasvoin pituutta. Sivistynyt arvioni näin jälkikäteen on, että tulos olisi noussut heittämällä yli kahdenkymmenen, jos mukana olisi ollut samanaikaisesti edes vähän lajispesifiä harjoittelua, eli leuanvetoa.

Käsittämätöntä metsäläisvoimaa

Meikäläisen leuanvetosuoritus kalpenee, kun vilkaistaan kuitenkin todellista metsätyömiehen voimaa. Metsuri Jaakko Pessinen on elävä, joskaan ei suoritustensa valossa lähellekään riittävän tunnettu, legenda. Tässä videossa Jaakko kesyttää 55-vuotiaana tuoretta tukkia tavalla, jossa yhdistyvät uskomaton voimantuotto ja valtava irtiotto kevyestä kehonpainosta.

Tässä on tietenkin naivia olettaa, että metsätyö tekee kaikista Pessisen kaltaisia. Pessinen on eittämättä voimantuotollinen superlahjakkuus, joka on sattunut kehittämään voimaansa työn ja siihen liittyvien voimannäytteiden harjoittelun kautta –ei levytankoa nostamalla.

Paluu 2010 -luvulle

Historiaa on mukava tarkastella, mutta nyt eletään 2010-lukua. Metsätyöt tehdään pitkälti koneellisesti ja suuri osa meistä työskentelee toimistoissa. Lisäksi "hehkutusten" rinnalla on hyvä muistaa fyysisen kuormituksen annos-vaste -suhde. Äärimmäisen raskas fyysinen työ oli myös kuluttavaa ja jätti kehoon jälkensä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön ongelmina tai myöhemmin esimerkiksi moottorisahan melun ja tärinän aiheuttamina kuulo- ja hermovaurioina, työsuojelun ja laitekehityksen ollessa vielä lapsenkengissä.

Silti sopiva annos fyysistä työtä voi toimia erinomaisena treeniärsykkeenä. Muistan lukeneeni esimerkiksi huippu-kuulantyöntäjä Tepa Reinikaisen tehneen harjoituskauden aluksi metsätyötä systemaattiseman harjoituskuormituksen aloittamisen alle. 

Arkinen liike silti kunniaan, ja mikäli sinulla on mahdollisuus, voit hyödyntää metsätyötä ajoittain erittäin tehokkaana ja monipuolisena treeninä. Ja se sopii mainiosti myös naisille, vaikka tukkijätkistä tässä tekstissä puhuttiinkin! :)  

Hyvää harjoitusviikkoa!

Timo Haikarainen

Käynnistä kehitys: www.th-valmennus.com
Pysy ajan tasalla Facebookissa

Lähteet:

Lundgren, N. 1946. Physiological effects of time schedule work on lumbar workers. Acta Phys Scand. 13:41.
Hansson, JE. 1965. Relationship between individual characteristics of the worker and output of work in logging operations. Studia forestatia suecia.no 29. 

Kosteas, V. 2012. The effect of on earnings: Evidence from NLSY. Journal of Labour Research. 33:225–250