perjantai 21. joulukuuta 2018

Luukku 21. Mitä treeni-oivalluksia minulle on tullut tänä syksynä? Vastaus asiakkaani yllättävään kysymykseen


Tulin juuri kotiin päivän treeneistä. 

Viimeisen vetämäni harjoituksen jälkeen asiakkaani kysyi minutla aika harvinaisen kysymyksen (vaikka juttelen toisinaan varsikin liikunta-alalla työskentelevien asiakkaideni kanssa harjoittelun teoriasta usein paljonkin). 

Hän kysyi treenimme lopuksi:

Millaisia oivalluksia ja ahaa-elämyksiä sinulle on tullut tämän syksyn aikana?

Koska pyrin reflektoimaan jatkuvasti tekemistäni, mieleeni tuli heti kaksi keskeistä seikkaa. Ajattelin jakaa tässä luukussa tänään. Ne koskevat harjoittelun "isoa kuvaa". Luonnollisesti valtavaa listaa tästä ei tule, sillä 17 vuoden ja yli 25 000 personal training -valmennuskerran aikana valmennussapluunoita on tullut viilattua ja hiottua tieteen ja käytännön kokemusten perusteella niin paljon, että olisi itse asiassa todella huolestuttavaa, jos tekeminen olisi vieläkin sellaista poukkoilua, että kaikki menee aivan ylösalaisen puolessa vuodessa 😊

Kevyiden ja raskaiden viikkojen suhde



Olen perinteisesti käyttänyt erittäin paljon 3:1 jaksotusmallia, jossa kolmea kovaa harjoitusviikkoa seuraa kevyempi harjoitusviikko. Sen rinnalla olen käyttänyt vuosia 4:1 mallia, siis sellaista mallia, jossa nousujohteisia viikkoja tulee 4 ennen  kevyempää viikkoa.

Tämän valmennus-syksyni aikana 4:1 malli on suhteellisesti hieman yleistynyt ohjelmoinnissani. Onko se parempi malli? No ei. Kaikki riippuu siitä, kuka sitä käyttää ja mikä on tavoite, mutta ”isoa kuvaa” tarkastellessani tämä malli on hieman nostanut päätään. Silloin kuormittavaa jaksoa on enemmän. Se ei ole aina automaattisesti parempi ja kehonkuunteluun on satsattava enemmän, mutta ajatuksena siinä on potentiaalia kehittymisen tehostamiseen. 

Kuva 1. "Ylä-femmat" onnistuneet 82,5 kg penkkinoston päälle. 67 kg nais-asiakkaani hyödynsi treenissään erityisesti kakkoskohdassa kuvaamaani apuliikevolyymin vaihtelua. 


Vinkit: Muista pitää kevyitä viikkoja. Hyvä perusperiaate on lähteä liikkeelle siitä, että kevyellä viikolla treenimäärä on noin 50-60% kovan viikon määrästä. Kevyiden viikkojen tiheys vaihtelee, kuten sanoin, mutta useimmat löytävät tavoitteellisella kuormitusmäärällä sopivan rytmin 3-4 kovaa/1 kevyt -alueelta. Yleisesti sanoisin, että on aina parempi keventää "pro-aktiivisesti", eli ennen kuin on totaalijumissa, kuin "re-aktiivisesti", eli että olet niin tiltissä, että sinun on PAKKO ottaa kevyt viikko. 

Kuormitusmäärän jakaminen



Eilen vedin treenin tavoitteellisesta voimailusta innostuneelle, 49-vuotialle mies-asiakkaalleni. Aloitimme hommat syyskuussa ja nyt noin 3 kuukauden päästä startista olemme jo päässeet päänostoissa käytännössä sille tavoitetasolle, jonka asiakkaani asetti itselleen koko 6 kk projektille. Niitä on siis aika ruuvat ylöspäin! 😉

Hänen kanssaan olen käyttänyt niin kutsuttua volyyminjako –malliani, jossa annostelen treenimäärää vaihtelevasti harjoitussessioissa niin, että isojen pääliikkeiden ja apuliikkeiden kokonaismäärä ikään kuin aaltoilee harjoituksista toiseen. Aikaisemmin käytin paljon esimerkiksi runkoajatusta, jossa pääliikkeiden ja apuliikkeiden suhde per harjoitus on tasaisempi.

Olen ajanut tätä mallia enemmän ja enemmän sisään erittäin hyvin tuloksin, joista mainittakoon tältä valmennusvuodelta tämä herran erinomaisen kehityksen lisäksi muun muassa 82,5 kg penkkipunnerrus 67 kiloisella naisasiakkaallani.

Vinkki: Erityisesti jos tavoitteesi on voiman hankkiminen, suosittelen kenties hieman laajempaa apuliike-valikoimaa kuin usein on tapana tehdä. Näiden liikkeiden tarkoitus on a) tukea tavoitenostoa ja b) pitää treenaaja ehjänä. Jos teet VAIN kyykkyä, penkkiä, leuanveto ja pystypunnerrusta, kehityksesi ei  todennäköisest ole optimaalista. Toisaalta, optimaalisessa voima-ohjelmassa ei VOI olla aivan yhtä paljoa apuliikemäärää, mitä kertyy optimaalisesti lihasmassaohjelmasta. 

Kaikki ei VOI mennä totaalisen uusiksi 




Usein näissä kohdissa näkee ”14 kohtaa, jotka opin vuonna x!”.. Miksi minulla ei ole sen sataa kohtaa? No, erittäin pitkän ajan kuluessa todella toimiviksi viilatut mallit eivät VOI muuttua super-radikaalisti puolessa vuodesssa. Jos ne muuttuvat, valmennus on vaan arpomista sinne tälle, vaikka systemaattista ja vilattua logiikkaa.

Ja isot muutokset ovat ymmärrettäviä valmennustaipaleen alkuvaiheessa. Silloin ahaa-elämyksiä tulee usein ja huomaa (tai ainakin pitäisi huomata) aika tiheään, että ”aa.. tämä on hyvä idea”. Ja toisaalta: ”Aa.. tämä Ei ole, vaikka suosittu onkin!”.


Tässä siis muutama ajatus, jotka ovat valmennusmaailmassani nostaneet päätään tässä syyskaudella.
Mukavaa iltaa ja huomenna jatketaan!

Timo

Ei kommentteja: